Hän, kirkas iltarusko;

On enkelpoikanen.

Punaisin perhosiivin

Hän lentää ladellen.

Illanpa hän

Levittää yli meren, maan,

Rauhoittaa myrskyn pauhun,

Saa vaivat vaipumaan.

Ihana aamurusko

On enkeltyttönen.

Jo varhain hällä yllä

On hame punainen.

Päivänpä hän

Herättää työhön, toimehen,

Hivukset pilven sukii

Tuulessa läntisen.

Molemmat taivaan lapset,

Suloiset, pienoiset,

Rakastaa toisiansa,

Vaikk’ ovat kaukaiset.

Huntunsa yö

Välille lapsukaisten luo,

Ja kirkkaat illan tähdet

Valonsa heille suo.

Mut kun on kukkais-aika

Ja viherjä on maa,

Yö synkkä mereen silloin

Huntunsa pudottaa.

Lapsoset nuo

Rientävät silloin yhtehen,

Kaunonen enkelpoika

Ja sulo tyttönen.