Parahin Emmi!

                      Äitini

Kun äitilles nyt kirjoittaapi

Lohista, juustoist’, tietysti,

Niin kirjoitanpa minäki,

Yhdessä sekin mennä saapi.

Mä toivon hyvin vointia,

Hauskuutta sulle yhtä myötä.

Meill’ joululuvan saatua

Toint’ ollut monta laatua,

On leikitty, on tehty työtä.

Jo jouluaatton’ aikaisin

Silmissä meill’ ei ollut unta,

Huusimme: tul’pas joulukin,

Ja päivä ol’kin ikävin,

Ja sitten alkoi sataa lunta.

Vaan vuoteelta me oitistaan

Iloisna ylös keikahdimme.

Ja äiti puuhas toimissaan,

Ja renki Matti niskassaan

Myttyä kantoi, huomasimme.

Nyt kirkastettiin hopeat

Ja pestiin posliinitkin kaikki.

Tuvasta tuoksui suloisat

Vehnäisten hajut ihanat,

Ja tortut paistoi vanha Maikki.

Ol’ aamupuoli pitkä niin,

Ja iltapäivä samanlainen.

Yhäti juostiin, puuhattiin,

Kuin milloin ovi aukaistiin,

Niin ilo syntyi kaikuvainen.

Mut ovi pantiin lukkohon,

Avaimen reiäst’ tirkistimme.

Se tavattoman ahdas on,

Ja selvän saanti mahdoton,

Me kokeemme tok’ uudistimme.

Jo ovi aukes vihdoinkin,

Salissa seisoi joulukuusi,

Säteili valo ihanin,

Oksissa loisti tähdetkin,

Aiottiin alkaa leikki uusi.

Vaan siellä seisoi lasta kuus,

Ne tulleet oli jostain kaukaa,

Niill’ enkelin ol’ ihanuus,

Ja vienous ja iloisuus,

Ne oli kuusi orpo raukkaa.

Iloisna lapset lauloivat.

Olimme kaikki riemuissamme,

Betlehemistä kertoivat:

Jos pieni Jeesus, sanoivat,

Ois meidän jouluvieraanamme!

Koht’ ovi aukes naristen,

Ja joulupukki astui tuosta,

Mokoma suurisarvinen,

Ja kookas, harmaaturkkinen,

Taa äidin Roosa aikoi juosta.

Hän kysyi niinkuin torvella

Het’ äreällä äänellänsä:

Onk’ olleet lapset siivoja?

No niin ja näin, vaan vihdoinpa

Hän mumis jotain mielissänsä.

Hän meni, palas jällehen,

Ja Roosaltakin loppui pelko.

Se oli Matin kokoinen,

Mut mikä pukiks teki sen,

Siit’ ei nyt vielä ollut selko.

Ja nytkös mytyt, tukut jo

Toisensa perään saliin kulki,

Yks ensin, toinen, kolmas, no,

Jo taas, jo taaskin, kummako

Jos ilo oikein puhkes julki!

Kuin peltokanat lensimme,

Lu’imme kirjoitukset kaikin.

Paketin tyhjän löysimme.

Mut sormus oli minulle,

Ja tanssipojan Roosa saikin.

Nytp’ oikein mytyt sinkuivat

Helmasta vanhan joulupukin!

Ne kaikki kovin mieluisat,

Ja tavattoman arvoisat,

Osamme niistä saimme kukin.

Ol’ ihmeen kaunis kuusikin

Ja paljo myöskin jouluruokaa,

Ja niistä puuro herkkuisin,

Me lähetimme niillekin

Puutteessa jotka raukat huokaa.

Me kiittäkäämme Jumalaa

Kaikista armolahjoistansa.

On jouluaamu juhlivaa,

Kun varhain kellot kaikuaa,

Ja kirkkoon rientää harras kansa.

Kauniisti siellä urut soi

Ja juhlallinen kaikk’ on toimi.

Te maalla käsitätte, oi!

Sen rauhan, minkä joulu toi,

Paremmin kuin sun siskos

                        Toini.