Ensimmäinen näytös.
Vierashuone kuningas Guidon linnassa. Roosa ja Liila ompelevat morsiusleninkiä.
Roosa.
Yh, nyt neulan’ katkasin!
Teräksest’ ol’ Englannin.
Liila.
Jätä kiire kohtuuton!
Työläs neulominen on
Leninkiä Forellalle...
Roosa.
Jos se oisi Florinnalle,
Niin työ tuntuis suotuisalle.
Liila.
Vain näin sievää pukua,
Florinnalle? Eihän vainen.
Vaikk’ on hame hitulainen,
Ei tok’ uutta hankita.
Roosa.
Sitä vastoin Forella
Kaikin puolin komea,
Vaikk’ on epäkelpo häntys!
Liila.
Tyhmä, veltto, tyly, läntys,
Vaikka pesee yhtenään
Maidossa hän käsiään.
Roosa.
Florinnap’ on ennättäivä
Kylpemähän lähteellen,
Siks on puhdas hän kuin päivä,
Kaunis kuin tähtönen.
Liila.
Puoleen päivään makaapi
Forella, ja sitte huutaa
Äitiään hän täyttä suuta,
Haukottelee, torkkuupi.
Torttuja ja sokuria
Sitte syödä ahmastaa,
Kirkuu hillomuuramia,
Kunnes etehensä saa!
Sitte vitkaan pukeutuu,
Sitt’ taas jälleen uinahtuu.
Roosa.
Florinnapa armahainen,
Ihana kuin mansikkainen,
Aamuin nousee ani varhain,
Kukkiansa hoitaa parhain,
Koko päivän tekee työtä,
Sitte vihdoin viimeinen
Avunteko ennen yötä
Iltasilla köyhillen.
Hän on kovin herttainen.
Liila.
Kuningatar Florinnaa
Toruu aivan yhtenään
Vaan ei pahaa pakinaa
Forellalle ensinkään.
Roosa.
Kuningatar leski oli
Kuninkaan kun rouvaks tuli,
Onhan näet Forella
Hänen oma lapsensa.
Florinnalle riiteleepi,
Forellaa hän hyväileepi,
Kuninkaall’ ei ollenkaan
Sanomista sanaakaan.
Liila.
Tämähän on kumma vallan!
Roosa.
Hän kun tohvelin on alla.
Nyt on uljaan prinssin kanssa
Tapahtunut kihlaus,
Forellan luo matkallansa
On jo prinssi Amundus.
Liila.
Onko prinssi mieltä vailla?
Roosa.
Sehän sopi kelpo lailla,
Forellaa hän nähnyt ei,
Siks kun kihlat hälle vei.
(Tirkistää ikkunasta.)
Liila, mikä touhu tiellä!
Ratsastaja lentää siellä,
Kansanjoukko hurraten
Kokoutuupi portillen,
Kuningas on loistossansa,
Holofernes sivullansa,
Hän tuo viinilasku myös.
Liila.
Roosa, katso, jätä työs!
Se on varmaan prinssi. Taivas,
Kuin hän hyvin ratsullaan
Kansanjoukkoon tiensä raivas!
Kuningatar vierastaan
Tervehtää jo parhaillaan.
(Holofernes tulee sisään, lihava, punakka ja vähän päissään.)
Holofernes. Pois tieltä, sanon minä, pois tieltä, tytöt, hänen majesteettinsa meidän kaikkein armollisimman kuninkaan kaikkein armollisin kuuluttaja tulee panemaan järjestykseen kaikkein armollisimpia kuninkaallisia huoneita suurvaltiaalle prinssi Amundukselle, hänen armollisen armonsa röökynä Forellan kaikkein alammaisimmalle yljälle! Puh, minä olen juossut kuin orava, minä olen lentänyt kuin nahkasiipi, seremonianmestarilta hovimestarille, hovimestarilta kellarimestarille ja kellarimestarilta juomanlaskijalle hankkimassa olutta ja viiniä kuninkaalliseen hoviin, että olisi millä juoda hänen kaikkein armollisimman armonsa prinssi Amunduksen onnen malja.
Roosa. Niinpä näyttää kuuluttaja varmuuden vuoksi tutkineen viinejä.
Holofernes. Tietysti, se on minun alammaisin velvollisuuteni. Nyt täällä tulee pidot, tytöt, suuret pidot hovissa, tietäkäätte, ja hänen armonsa prinssi Amundus on alkava tanssin hänen armonsa röökynä Forellan kanssa.
Liila. Mutta hän ei viitsi sitä, ell’ei prinssi kanna häntä. Siihen on hän kovin laiska.
Holofernes. Hillitse kielesi ja puhu arvokkaasti meidän armollisesta röökynästä. Minä voin ilmaista erään salaisen asian. Osaatko olla vaiti, pikku hempukka, mitä?
Liila. Kuin muuri, (hiljaa) kuin joku seisoo muurin takana ja kuuntelee.
Holofernes. Niinpä saatan sanoa, sokurimuruseni, että kuningatar kuiskasi korvaani tänään: Holofernes, sinä olet kelpo mies ja suuri sota-urho. (Tytöt nauravat.) Mitä virnailemista? Tosiaankin niin hän sanoi, ja sentähden, sanoi hän, saat sinä Florinnan rouvaksesi, kun vaan olet siitä puhumatta. Se ei tule koskaan kysymykseen, sanoin minä. Mitäs virkkaa, polttiainen?
Liila. Minä sanon, että kuuluttajamestari on narri.
Holofernes. Niinkö sanot, ampiaispesä? Kyllä minä opetan...
Roosa. Tule, Liila, olen varma, että kuningattarella on jotakuta pahaa mielessä Florinnaa kohtaan. Kertokaamme se hänelle. (Menevät.)
Holofernes. Malta, raapiva kissanpoika! (Juoksee Liilan perästä.)
(Kuningas Guido, kuningatar Sibylla, prinsessa Forella, Mangipani ja hoviväkeä saapuu.)
Kuningatar (antaa käskyjänsä).
Kunniaksi prinssillen
Pannaan vahti ovellen.
Pannaan vahti, vaiko miten
Teidän majesteettinne?
Kuningas.
Miten vaan te käskette.
Kuningatar.
Ja tuo sali parahiten
Kukkasilla verhotaan,
Pidot illaks laitetaan.
Neljä istuint’ upeata
Valmistetaan loistavata:
Minulle ja kuninkaalle,
Prinssille ja Forellalle...
Kuningas (hiljaa).
Kultan’, eikös Florinna
Saiskaan olla seurassa?
Kuningatar (hiljaa).
Niinkö sopis sinusta? (Kovasti.)
Neljä istuint’ tehkäätte,
Kuninkaan on käsky se.
Florinna, hän pikku tipu,
Ei voi tulla, pääss’ on kipu...
Florinna (tulee nöyrästi).
Mit’ on mulla tehtävätä?
Kuningatar (vihaisena)
Ovellako väikyt tätä
Kuulemassa? Katsos vaan,
Ethän sairaaks joudakaan,
Kun on prinssi vierahana.
Mene, makaa nukkuvana!
Florinna.
Armonne, oon terve aivan.
Kuningatar.
Viekastelet! Salaat vaivan.
Tahdot pettää.
Kuningas.
Eipä vaan!
Minä luotan Florinnaan.
Älä sure, lapsi kulta,
Suvaitsetko, niin saat multa
Namusia, näetsen
(antaa hänelle namusia)
Kaikki taskus täytehen?
Florinna.
Tottelen ja käskyn mukaan
Menen oitis kammariin.
Kuningas (hiljaa kuningattarelle).
Salli hänen tulla niin...
Kuningatar.
Sin’ et ole myötäsukaan
Tiedänhän sen ennestään.
(Florinnalle.)
Pitoihin saat toki tulla,
Jos on kunnon puku sulla,
Muutoin älä mielikään.
(Hiljaa Mangipanille.)
Onko vaatteet hältä viety?
Annoinhan mä käskyn sen.
Mangipani.
Kaikk’ on tehty, se on tietty.
Kuningatar (hiljaa).
Siitä suurest’ iloitsen.
Forella (Florinnalle).
Miltä pidoissa se näyttää,
Jok’ ei itseään voi käyttää?
Mamma sanoi, että vaan
Koreilla mä yksin saan.
Kuningatar (hiljaa Forellalle).
Pysy vait! (kovasti) Nyt silkki maksaa
Paljon. Kuningas ei jaksa
Korskeutta kannattaa.
Florinna siis olla saa
Tyytyväinen hameesensa
Sekä vanhaan pukimeensa.
Florinna.
Siihen tyydyn, tietty se,
Mitä määrää armonne.
Kuningatar (Florinnalle).
Nyt on aikas lähteä!
Kuningas.
Vartoomme jo prinssiä.
Kuningatar.
Majesteetti, edeltä
Valtasaliin menkää vastaan.
(Kuningas, Mangipani ja hoviväki menevät.)
Kuningatar (Forellalle).
Oot kuin pölkky oikeastaan.
Oot kuin tipahtanut kuusta.
Tuhmuutta vaan tulvaa suusta.
Forella.
Mamma aina sanoo mua
Viisaaks, sangen sukkelaks,
Osavaks ja taitavaks.
Minuun saattaa ihastua,
Sanoo mamma, kaikk’ yks kaks.
Paremp’ olen Florinnata,
Sievempi ja somempi,
Kaikin puolin kauniimpi;
Puhe mull’ on sujuvata.
Puku muodin mukaan yllä;
(itkee)
Niin on mamma sanonut,
Olen mieleen painanut,
Ja ne todeks uskon kyllä.
Kuningatar.
Usko mitä tahdot, töllö,
Mut siit’ älä hiiskukaan
Ollos vaiti!
Forella.
Niinpä vaan
Tahdon ollakin kuin pöllö,
Nyt mä prinssin uhalla.
Kuningatar.
Se ois kaunis!
Forella.
Luultavasti
Prinssi naurais makeasti.
Kuningatar.
Saisit seista kaapissa. (Menee.)
Forella.
Kas niin, nyt taas mamma puhkaa,
Vaan en huoli, teenpä uhkaa.
Mull’ on tuima nälkä, haa!
Mistä saisin makkaraa? (Menee.)
Holofernes (aukasee salin ovet ja kumartaa, vielä vähän päissään). Minä olen heidän kaikkein alammaisimpain majesteettiensa ja armojensa kaikkein armollisin palvelija. Suvaitsevatko heidän korkeat armonsa tehdä minulle armon vilvoitella itseänsä vähän täällä ulkona perähuoneessa. Vai niin. Heidän korkearuhtinaalliset, kuninkaalliset ja prinssilliset armonsa suvaitsevat vielä hikoilla. Olkaa sitte niin armolliset ja hikoilkaa, niin kauan kuin teidän armonne haluatte. (Itsekseen.) Kunhan vaan ei tulisi kovin ikävä iltaista, tahi oikeammin maljoja. Kas niin, nyt tulee hänen armonsa kuningatar, kovin armoton. Nyt tulee täällä nuoskailma. Parasta on pötkiä tipo tieheni, tunnen itseni sanomattoman janoiseksi. (Sill’ aikaa on Forella tullut toiselta puolelta sisään, iso makkara kädessä, ja asettuu nurkkaan syömään.)
Forella (syöden). Kolme päivää on mamma pitänyt minua nälkäparannuksella, että tulisin oikein hienoksi, kuin prinssi tulee. Eihän siitä liho, jos makkaran syökin, (Mutustaen.) Mokoma prinssiraukka! Mut minäpä tiedän, mikä on parempi, ja se on makkara.
Kuningatar (hyökkää sisään, näkemättä Forellaa.)
Tule, tule Forella,
Prinssi kysyy sinua.
(Menee etsien pois.)
Prinssi Amundus (seuraa heti kuningattaren perästä).
Väistyä hän tahtoi varmaan.
Mistä löydän sinut, armaan’?
(Huomaa syövän Forellan.)
Tiedätkö sä, saunapiika,
Joll’ on nälkä hirmuinen,
Miss’ on sulo neitinen?
Forella (hiljaa).
Niijaanko nyt, se lie liikaa?
Enkä viitsi. (Kovasti.) Sanokaa,
Josko prinssin nähdä saa?
Prinssi.
Min’ oon prinssi Amundus.
Forella.
Vai niin. Oiva sattumus!
Ota syliis!
Prinssi.
Ootko höpsy?
Forella.
Tässä istun niinkuin löpsy,
Tule auta seisaallen,
Anna muisku huulillen’!
Prinssi.
Hupsu, kuka lienetki?
Forella.
Tulen sulle rouvaksi.
Prinssi.
Mitä? Ootko Forella?
Forella (pala suussa).
Se on nimen todella.
Prinssi.
Taivas, olen petetty?
Forella (kuin ennen).
No miks et jo lähesty?
Kosk’ on hidas kulku miehen,
Menen vastaan puolitiehen.
(Nousee kömpelösti ylös, lähestyy prinssiä ja pyyhkii suutansa.)
Kas nyt olen siisti jo,
Suikkaapas nyt suutelo!
(Prinssi tahtoo paeta, Kuningatar hyökkää sisään ja sieppaa makkaran Forellalta.)
Kuningatar (kovin hämillään).
Teidän armonne, on vielä
Tyttö kovin lapsekas,
Vaan se talttuu elon tiellä...
Forella.
Tulen rouvaks, tulenpas.
Kuningatar (hiljaa).
Ole vait!
Forella (kovasti).
Vai ole vait?
(Itkee.)
Mitä mamman kielto tiennee,
Pappi meidät vihkii kait?
Prinssi.
Teidän armollanne lienee
Tytärtä kaks, tietääkseni
Toinen niist’ on suloinen.
Kuningatar (hiljaa).
Pelko jäätää sydämmeni.
(Kovasti.)
Kaks on. Toinen tyttönen
On kuin hanhi typerä,
Ilman ihmis-älyä.
Piiloon itsensä nyt sulkee.
Liila (sisään hyökäten).
Armonne, Florinna kulkee
Ylös arkipuvussa,
Hämillä ja pelossa.
Hält’ on varastettu vaatteet!
Kuningatar.
Sulta mitkä tyhjät vaatteet!
Liila.
Kysykää hält’ itseltään!
(Florinna saapuu nöyränä jokapäiväisessä puvussaan.)
Kuningatar.
Hävytön, sä noinko tänne
Tohdit tulla näkymään?
(Hiljaa.)
Sydämmessän’ viha riehuu.
Florinna.
Noudatinhan käskyänne.
Kuningatar.
Poistu pian! Joutuen!
(Hiljaa).
Veri suonissani kiehuu.
Prinssi (joka on ilolla katsellut Florinnaa).
Hän on sievätekoinen.
(Ojentaa Florinnalle kätensä. Musiikkia kuuluu.)
Kaunis neiti, josko saan
Pyytää kanssan’ tanssimaan?
Silkittä ja kullatta
Neito on niin suloisa,
Kasvoissa kun näkyy somuus,
Hyve, äly, viattomuus.
(Taluttaa Florinnan tanssisaliin.)
Forella.
Mamma, yhdessä he meni!
Kuningatar.
Niin, sen näen lapsoseni.
Forella.
Ottaako hän rouvaks sen?
Kuningatar.
Kaikki teen sit’ estääksen’.
(Ensimmäinen näytös loppuu.)
