Toinen näytös.
Sama sali kuninkaan linnassa. Roosa ja Liila istuvat taas työnsä ääressä.
Roosa.
Niin, täss’ ollaan nypläilyllä,
Rakas Liila, yhtä myötä.
Kuningatar keksii kyllä
Tyttö raukoillensa työtä.
Liila.
Entinenki leninki
Ylenmäärin kyllä loistaa
Ja nyt täytyy kuitenki
Hälle ommella jo toista
Loistavampaa.
Roosa.
Hullunmoista!
Vaikk’ ois kuinka loistavaa,
Tok’ ei prinssiä hän saa.
Liila.
Näitkö eilen pidoissa
Kuin hän tanssi alinomaa
Florinnan kanss’ salissa?
Roosa.
Oikein sievää, oikein somaa!
Kuningatar turkissaan
Oli halkeemaisillaan.
Liila.
Sen vuoks nyt tän’ aamuna
Florinna, se tyttö parka,
Suljettuna olla saa
Kuin häkissä lintu arka;
Siellä soittaa kitaraa.
Roosa.
Hiljaa, prinssi Cyprinus
Tulee. Jospa lohdutus
Tulis ja myös pelastus.
(Cyprinus tulee.)
Cyprinus.
Iltaa, neidot ihanaiset,
Aamutähdet armahaiset,
Kesäpäivän vertaiset!
Roosa (niijaten).
Armon herra, mik’ on totta
Sopii meidän vastaan ottaa.
Korjatkaa pois tähtehet!
Liila (niijaten).
Ylistyksenne on liikaa,
Minä oon vaan kammarpiika
Neuloja on ystävän’.
Cyprinus.
Hyvää iltaa, tytöt, sitte.
Jos niin teitä miellytän.
Roosa.
Aivan oikein osasitte,
Hyvä iltaa!
Liila.
Iltaa oi!
Cyprinus.
Kuinka Florinna nyt voi?
Roosa.
Niinkuin häkkilintu voi,
Jota haukka vartioi.
Liila.
Niinkuin särki, kun suu auki
Ryntää nielemähän hauki.
Cyprinus.
Ken on hauki? Ken on haukka?
Voi voi nuorta tyttö raukkaa!
Roosa.
Arvaa!
Cyprinus.
Kuningatar?
Liila.
Niin!
Roosa.
Haukk’ on, joka tarttuu kiin’,
Holofernes.
Cyprinus.
Mitä kuulen?
Liila.
Hauska kyllä, niinpä luulen.
Ennen vaikk’ ois marakatti
Kuin tuo vanha viinaratti.
Cyprinus.
Rouvaks Holofernekselle?
Roosa.
Kuningatar määrää hälle.
Liila.
Amundus saa Forellan.
Cyprinus.
Asiaa nyt aavistan;
Vaan niin hullust’ ei saa tehdä.
Ennen iltaa saatte nähdä
Jotain hauskaa, vartokaa,
Lapset, tehdään mutka tiehen.
Tunnen kelpo taikamiehen,
Heti hänen luokseen lähden.
(Menee.)
Roosa.
Kiitos, prinssi!
Liila.
Hyvä on,
Tulee hauskuus verraton.
Roosa.
Tulee hönttö, vait sen tähden!
(Holofernes tulee sisään kukilla koristettuna.)
Holofernes. Helejaa, tytöt, tänään täällä tulee mahtavat häät. Arvaatteko, kuka on morsian? Niin, Florinna, se pikku, sievä, kaikkein armollisin neiti Florinna on se. Ja voitteko arvata, kuka on ylkä?
Roosa. Kukas muu kuin prinssi Amundus?
Holofernes. Ylemmäksi, sokerimuruni, ylemmäksi. Se olen minä itse, näetkös, minä suuri valtainen, urhollinen ja nerokas ritari Holofernes, kuningattaren korkeasti-omakätinen kuuluttaja, ja niin edes päin j. n. e. Oletteko koskaan nähneet niin kunnioitettavaa ylkää? Minut voisi syödä, niin olen makea. Ja tuommoisia kukkia, mitä sanotte? Enkös ole sievä?
Liila. Olette, niinkuin kaatunut aita, jonka lahonneiden seivästen välistä orjantappuran kukat pilkistävät.
Holofernes. Entäs uusi frakkini, olkaa hyvä ja katsokaa sitä tarkasti. Mitä pidätte?
Roosa. Niin, täydellisesti patakuninkaan näköinen.
Holofernes. Kuninkaalliselta minä näytän, se on varma. Minä odotan par’aikaa korkeaa herrasväkeä tänne, ja se viisas rouva Sysiskin: on luvannut saapua häihin. Mutta minua niin hävyttömästi janottaa. Hyvästi, pikku heinäsirkat! Olen kohta täällä jälleen. (Menee.)
Roosa. Tule, Liila, saammepa nähdä, mitä heillä nyt on aikeissa. (Menevät.)
(Kuningatar ja Sysis tulevat.)
Kuningatar.
Tekö, armas rouva siis
Teette mulle palveluksen
Lumoomalla Amunduksen.
Sysis (lukee sormiaan).
Annas luen: neljä, viis,
Kuus ja seitsemän se totta,
Mikstum, pikstnm, hikstum, rotta,
Pinsitarjum pumperoin!
Kyllä mä sen tehdä voin.
Kuningatar.
Hyvä, kunhan piakkoin
Tuuman voisi toteuttaa.
Sysis.
Eläimeks hän täytyy muuttaa.
Vaan yks ehto ainoasti:
Hänen pitää vapahasti
Kihlasormus Forellalle
Sormeen panna.
Kuningatar.
Mukavalle
Keino tuntuu. Hyvä, oi!
Sysis.
Muutoin en mä mitään voi.
Lumoust’ ei tapahtuisi.
Kuningatar.
Vaikka kiukkuun pakahtuisi,
Hänen täytyy sormus antaa
Forellalle kihlaks kantaa.
Täksi illaks Forella
Florinnaksi puetaan,
Hän ei osaa arvata.
Sysis.
Yhtä juonta pelkään vaan.
Jos ken Deoletukselle
Sanan vie, niin tulee helle.
Hän on viisas niinkuin mä.
Kuningatar.
Huolimme viis hänestä!
(Sysis menee.)
Kuningas (tulee).
Taivas, mitä kuulenkaan?
Florinnako naitettaisi?
Kuningatar.
Kun niin kelpo miehen saisi,
Mitä muusta huolikaan.
Kuningas.
Holofernes!
Kuningatar.
Niinpä niin!
Mistä paremp’ saataisiin?
Rikas, uljas, loistavainen.
Kuningas.
Juopi ja on turhamainen.
Armas Sibyllani tiedä,
Kehumist’ ei se mies siedä;
Aamust’ iltaan viina viedä
Saapi miehen muassaan,
Niinkuin orjan konsanaan.
Min’ en koskaan myönny tähän.
Kuningatar.
Sin’ et myönny? Paha vähän.
Vaan min’ oon sen päättänyt.
Ja kun majesteetti nyt
Luonnostaan on armahainen,
Siivo, myöten antavainen.
Luulen, että tahtoni
Hän kuin ennen täyttävi.
Kuningas.
Armas Sibylla...
Kuningatar.
No vait!
Hän on heti täällä kait.
(Florinna tulee, Mangipani vartiana.)
Florinna.
Teidän majesteettinne,
Luoksenne mun käskitte.
Kuningatar.
Tule, armas, hyvää kuulet,
Tänään suureen onneen tulet,
Rouvaks Holoferneksen;
Kiitäpäs nyt niijaten!
Florinna.
Taivas! Holofernekselle?
Kuningas.
Älä itke, kultajyvä,
Näätkös, lapsi, sievä, hyvä,
Kuningatar määrää hälle.
Jos nyt pysyt tyynenä,
Annan karamelliä.
Florinna.
Poista, isä, hätä multa!
Kuningas.
Enhän tohdi, lapsi kulta.
Kuningatar kova on.
Florinna.
Oisin ruoho nurmikon!
Oisin lehti taikka havu,
Taikka haihtuvainen savu!
Oisin korsi vähäinen,
Taikka lintu sininen!
Paremp’ olis ollaksen’.
Kuningatar.
Lintu joutuu pian paulaan.
Nyt hääjoukko tulee, laulaa.
(Musiikkia ja tanssia. Forella neitsyeinensä ja hoviväki, tulevat tanssaten sisään ja asettuvat riviin.)
Missä ylkä? Mitä! us!
Mik’ on tämä kummitus?
(Holofernes tulee tanssien hyvin iloisena eikä huomaa, että Deoletus on hänelle noitunut aasinkorvat ja hirmuisen pitkän nenän. Cyprinus ja Deoletus tirkistävät nauraen ovella.)
Holofernes. Kaikkein nöyrin palvelijanne, kaikkein armollisin herrasväkenä. Nyt olen valmis, kuten näkee minun sokerimuruni; eikö pitäne minua kauniina? Nyt on hän tuleva minun pikku morsiokseni ja minä olen tuleva hänen kaikkein makeimmaksi yljäksensä. Ja niin oleskelemme kuin kyyhkyspari, ja elämme hunajalla ja herkuilla, lättyjä aamiaiseksi, pannukakkuja päivälliseksi, vohvelia iltaiseksi ja lasi viiniä silloin tällöin (Loukkaa nenänsä.) Ai, ai!
(Kaikki nauravat juosten pakoon pitkää nenää.)
Kuningatar (vihaisena).
Sinä mörkö, riiviö!
Sinä aasi, hirviö!
Tulit peljättämään meitä.
Mene matkaas pitkin teitä!
(Ajaa Holofernehsen pois, joka kirkuen pakenee.)
Roosa ja Liila.
Velhoutta! Noituutta!
(Kaikki juoksevat nauraen pois.)
Kuningatar (kiukkuisena).
Kas nyt häät on lopussa.
Mangipani, seisahda?
Prinssi saapuu kohta tänne,
Kerro, mitä sanoin ennen.
(Menee.)
Mangipani (yksin).
Paremp’ oisi työssä muussa
Kuin täss’ seista valhe suussa.
Vaan jo piennä pidin surun,
Valheella sain sokermurun.
Valtioon kun tieni juoksi,
Valehtelen leivän vuoksi.
Hyi! Mä oikein häpeän
Välist’ omaa itseän’.
Amundus (tulee).
Florinna oi armahaisen,
Lemmittyni ainokainen,
Mistä sinut löydän vainen!
Annas kysyn, kukaties
Voipi ilmoittaa tuo mies.
(Mangipanille.)
Oletteko nähnyt äsken
Prinsessaa?
Mangipani.
Hän kotona
On; jos suvaitsette käsken,
Voitte tässä vartoa.
Amundus.
Tässäkö?
Mangipani.
Hän tulee tähän.
Häll’ on aikaa sangen vähän,
Pikimältä joutaa vaan
Teitä täällä kohtaamaan.
Amundus.
Todellako?
Mangipani.
Niinpä kyllä.
Kaapu sininen on yllä,
Kun hän hiljaan saapuu tähän
Ystävyyttään näyttämähän.
Kovin häntä riemuttaisi
Helläks muistoks jos hän saisi
Esimerkiks sormuksen...
Amundus (osoittaa sormustansa).
Tääkö sormus?
Mangipani.
Vaikenen
Onhan asianne oma.
(Menee.)
Amundus.
Tyttö park’ on sievä, soma!
Hänkin säälii Florinnaa.
(Forella tulee sinisessä kapassa, huntu kasvoilla.)
Vait, kas siin’ on armas hän,
Näyttää kovin pelkäävän,
Niijaa, mutt’ ei ääntä saa...
Hyvää iltaa prinsessa!
Suuri kiitos eilisestä,
Toivon ett’ ei tanssi estä
Teidän hyvin vointia.
(Forella niijaa.)
Sormeheni unhotin
Sormuksen, mi kuuluu teille,
Ottakaa se takaisin,
Onhan sormus kallis meille.
(Panee sormuksen Forellan sormeen. Hän niijaa.)
Florinna, tää sormessanne
Olkoon, minä muistossanne.
Forella (heittää hunnun ja kapan).
Mitä tyhjää lorua?
Enhän ole Florinna,
Mutta aivan sama mulle,
Sormus sopii kihlatulle,
Eikä äiti esteeks tulle.
Amundus.
Forellako olet sä?
Forella.
Mitä tyhjää kysellä!
Vaikka kuinka tirkistele,
Min’ en siitä huikentele.
Amundus.
Petos mulle julma aivan!
Forella.
Maksaako tuo telme vaivan
Tähden halvan sormuksen?
Ja kun oikein aattelen,
Mull’ on monta parempaakin.
(Helkyttelee kultavitjoja.)
Kuule kun ne kilkahtaakin,
Pidoissa nää mull’ on yllä,
Maksaa tuhansia kyllä;
Vitjat kaulan kaunistaa,
Renkaat korvan’ koristaa,
Hintaakaan en niiden tiedä,
Hän ei viitsi katsahtaa...
Amundus.
Jätä, enempää en siedä!
Forella.
Olen ylväs, loistava,
Kaikin puolin komea.
Suutele ja kumarra!
Miks ei huolisi hän mua?
Amundus.
Kosk’ en voi mä pyytää sua.
Sydäntän’ ei koruhemppu
Valloita, kas siinä temppu.
Neittä viatonta, somaa
Sydämestän’ halajan,
Häntä toivon alinomaa.
Florinnaa ma rakastan.
(Kuningatar ja Sysis tulevat.)
Kuningatar.
Prinssi, mitä kuulenkaan!
Sormuksenne tarjositte,
Forellan jo kihlasitte,
Ettekö nyt muistakaan?
Amundus.
Erehdys se oli. Mut
Min’ en mitään luvannut.
Forella.
Florinnaks hän luuli mua...
Kuningatar.
Vait! Nyt seuraa kihlattua
Kypron saari myötäisiks.
Amundus.
Florinnaa en jätä siks.
Kuningatar.
Kultaa tynnyr päällisiksi.
Amundus.
Kylm’ on kulta kumppaniksi.
Kuningatar.
Kuoloon saakka vainoon teitä.
Amundus.
Florinnaa en koskaan heitä.
Kuningatar.
Sysis voimaa näyttäkää,
Tehtävänne täyttäkää,
Hän on kylmä niinkuin jää.
(Sysis vetää piirin laattiaan Amunduksen ympäri, joka turhaan pyrkii yli piirin.)
Sysis.
Mirabola banda
Sintra maranda
(Huone pimenee.)
Rigi digi ala mala urfa da ho!
Untra ba muri pex
Dolga la churi fex!
Orra dorra ixta pixta rexa fi lo!
Amundus.
Päästä tästä karsinasta!
Kuningatar.
Luovatko sä Florinnasta?
Amundus.
Koskaan en!
Kuningatar.
Siis jatkakaa!
Sysis (kiivaammin).
Arigi bi dan!
Damura falan!
Farona dasintra
Ohimona suban!
(Aina nopeammin.)
Arigida rigida igida gida!
Miraho! Iraho! Aho!
(Merkitsee käsillänsä että joku suuri pienennetään.)
Amundus! Mundus! Undus! Ndus! Dns! Us! S.
(Viimeisten sanain kuuluessa vaipuu Amundus voimattomana ensin polvilleen, sitte lattialle. Pöllöjä lentelee ja tonttuja hipsuttelee näyttämön yli.)
Kuningatar.
Kuollut?
Sysis.
Ei, vaan horroksissa.
Hänet voi nyt muuttaa toiseks
Olennoks, jos minkämoiseks.
Hält’ on mahti kadoksissa.
Forella.
Hyi kuin kummi tyly on!
Sysis.
Voimme tehdä sammakon,
Apinan tai ankerian,
Karhun taikka piikkisian,
Madon, linnun taikka kalan.
Forella.
Linnuks häntä minä halaan.
Kuningatar.
Linnuks, linnuks toivomme!
Sysis.
Linnuks hänet tehkäämme!
(Noitumusta, joll’ aikaa Sysis levittää Forellan kapan Amunduksen päälle.)
Roba ax! Roba flax!
Cara mia dora kax!
Unde, via, ia, ia,
Liru montra bumberax!
Are, vare, vare, vare.
Vare flix! Vare kuix!
Pix, pix, pix, pix!
Lintunen, Sininen!
Riennä, lennä vaan
Avarahan maailmaan!
Lintunen, Sininen!
(Sininen lintu lentää hiljaa näyttämön yli.)
Lennä pois!
Paremp’ ois,
Ett’ et osuis milloinkaan
Kotihisi konsanaan!
Lennä pois!
(Lintu lentää pois.)
(Toinen näytös loppuu.)
