Mä tunsin Verna Roosan, mä.

Hän oli sievä tyttönen,

Kuin lintu oksall’ iloinen,

Kuin kevätpäivä lempeä.

Hän välist’ ylväs, raivokas.

Ja poikia hän toisinaan

Kätehen pisti neulallaan;

Mut muutoin hellä, laupias.

Hän kerran juoksi hatutta,

Ja käsineittä, kengittä,

Ja sukitta ja siteittä,

Tapaillen kevään perhoja.

Ja Verna Roosa iloitsi,

Kun kevät hehkui tuoksuineen,

Ja koivu pitkin hapsineen

Kasteessa aamun kiilteli.

Ja linnut lauloi iloiten,

Ja käki kukkui helkytti

Ja joskus kukko kajahti

Pihalla kovin kiekuen.

Ja ruohot, kukat kasvoivat

Niityllä päivän paisteessa,

Ja perhot niiden latvoissa

Niin ihanasti nuokkuivat.

Ei kumma, niissä oloissa,

Jos Verna Roosa päähineet

Ja käsineet ja jalkineet

Unohti, juoksi vapaana.

Niin kukat virkki: kuulepa

Sä, Verna Roosa, tule vaan

Kukaksi sieväks olemaan!

Hän sanoi: Suokoon Jumala!

Samassa tuuli käännähti,

Ja Verna Roosa jaloistaan

Jo alkoi niittyyn juurtumaan,

Ja tarttui kenttään lujasti.

Ja lehdet, haarat versoivat

Jo Verna Roosan latvassa,

Kahdesta punaposkesta

Muodostui ruusut ihanat.

Ja neulat kaulaliinassa

Ne tuli koviks piikeiksi,

Kun perhot luona ilvehti,

He tuta saivat pistoja.

Mut perhot hymyilivät vaan,

Ja kevätsää ja kukkaset

Olivat kovin riemuiset,

Kun hän jäi omaks niittymaan.

Niin kävi Verna Roosallen,

Kun käsineittä, kengittä

Ja avopäin juoks niityllä.

Se ei käy laatuun tytöllen.

Hän lumottuna vieläkin

Samalla niityll’ ainiaan

On kiintyneenä jaloistaan.

Näin hänet siellä eilenkin.

Mut kunhan täst’ees tyttönen

Käy käsineittä, kengittä

Ja avopäisnä niityllä,

Ja tuuli silloin käännäksen,

Niin taas se tyttö vuorostaan

Muuttuupi silloin ruusuksi,

Ja Verna Roosa vapaaksi

Jo pääsee lumouksestaan.

Niin vaarallista tyttöjen

On hatutta ja harsotta.

Ja kengittä ja kintaitta

Parissa juosta perhojen.

Mut ennen niin, kuin korskana,

Kintaineen, päivänvarjoineen

Kuhnailla aina itsekseen,

Kun lapset telmää iloisna.

Ennemmin niin, kuin mieleltään

Pöyhkeenä, mutt’ ei iloisna,

Sipsuttaa koristuksissa

Sivulla jonkun pöllöpään.

Ennemmin kukaks nurmellen,

Kuin Verna Roosa, ystäväin,

Paljasna jalat, avopäin,

Mut vapaa, raitis, iloinen.