Kolmas seikkailu.
Maanantai-aamu. Sama puisto. Istumasijoja on valmistettu kuninkaalle ja ylhäisille katselijoille. Jalkapuu on näkyvissä ja siinä istuu jo kaksi epäonnistunutta kilpailijaa.
KAPTEENI PUKS (marssii sisälle vartion kanssa. Hänellä on nyt pukinparta). Yks’ kaks’, yks’ kaks’, yks’ kaks’, seis’. Tähän asettuu kaksi miestä kaikessa alamaisuudessaan valvomaan hänen kuninkaallista korkeuttaan, jos hän koettaisi paeta. Ja tähän jälleen asettuu kaksi miestä ottaakseen kiinni kilpailijoita, jos heidän päähänsä pistäisi lähteä käpälämäkeen. Minä komennan reserviä. Kivääri olalle, mars! (Vahdit asettuvat määrätyille paikoilleen).
(Kuvernööri Hämähäkinjalka, hovipukuun puettu laiha herra, astuu sisään. Hänellä on paksu, liina pään ympäri käärittynä. Hän katselee varovasti ympärilleen).
HÄMÄHÄKINJALKA. Onko hän täällä? Uskallanko tulla?
KAPTEENI PUKS (huutaen hänen korvaansa). Hän on vielä linnaan suljettuna.
HÄMÄHÄKINJALKA (ottaa huivin pois korviltaan ja vetää puuvillaa pois korvistaan.) Hengitän. Onko hän saanut opastusta? Tietääkö hän, että jollei hän taivu hyvällä, hänet ilman armoa suljetaan lasikaappiin?
KAPTEENI PUKS. Hän ei tiedä muuta, kuin että hänen tulee ottaa vastaan kosioita; ja hän on luvannut olla siivo.
HÄMÄHÄKINJALKA. Minä ihailen sinua, Puks. Sinä olet ainoa, joka jaksat kuulla tuota kauheata lörpöttelijätä ilman mitään varokeinoja.
KAPTEENI PUKS. Minä olen henkivakuutettu, teidän armonne.
HÄMÄHÄKINJALKA. Mitä mä näen? Tuollahan istuu jo kaksi miestä jalkapuussa.
KAPTEENI PUKS. Niillä oli niin kiire, että ne ilmoittausivat jo ennenkuin prinsessa oli noussut. Hän oli utelias näkemään niitä, ja hän puhui ne niin perinpohjin kumoon, että ne vapaaehtoisesti kömpivät jalkapuuhun pelastaakseen henkensä. Eikö teidän armonne kuule, miten ne laulavat?
(Nuotti: »Minä köyhä maanmies.» Jalkapuussa olevat miehet laulavat vuoroon joka toisen rivin.)
Me istumme tukkiin,
Saamme reikiä takkiin.
Eipä hyppiä harakkaa
Kuluks’ aikansa täss’ saa.
HÄMÄHÄKINJALKA. Hyvä, hyvä. Rakas Puks, minä ehdoitan sinut sopivassa tilaisuudessa majuriksi. Mutta mikä merkillinen parta sinulle on ilmestynyt?
KAPTEENI PUKS. Se on kuninkaallinen pukinparta ja kuuluu olevan nykyään muodissa. Mutta kas, tuolla tulee hänen majesteettinsa, raatimies Teiren seuraamana.
HÄMÄHÄKINJALKA. Kuule nyt, Puks. Anna kaikella muotoa meille merkki, kun prinsessa lähestyy, että tiedämme valmistautua ajoissa!
(Kuningas astuu sisään. Häntä seuraavat raatimies Teiri, kuvernöörin rouva Eau de Cologne sekä seurue ja osa hoviväkeä. Kaikilla muilla, paitsi kuninkaalla, on pään ympärillä liinoja ja paksuja tanuja. He asettuvat paikoilleen. Muuta väkeä kokoontuu myöskin paikalle. Niiden joukossa Liisa.)
KUNINGAS (huoaten.) Oi, että asioiden täytyi mennä näin pitkälle! Isällinen sydämeni vuotaa verta, mutta mitäpä en tekisi valtakunnan menestyksen vuoksi? Kuvernöörin rouva, kuvernöörin rouva, miten te olette kasvattanut tyttäreni?
KUVERNÖÖRIN ROUVA (ottaa tanun pois päästään). Keskusteluun, teidän majesteettinne, keskusteluun. Teidän majesteettinne tietää, että keskustelu on seuraelämän kukka, ja hänen kuninkaallisella korkeudellaan on mitä parhaimmat keskustelun lahjat.
KUNINGAS (huokaa.) Niin, liiankin »parhaat.» Minä olen ajatellut, että kun keskustellaan, niin on siinä kaksi, jotka puhuvat vuorotellen – eikä ainoastaan yksi.
KUVERNÖÖRIN ROUVA. Luonnollisesti teidän majesteettinne on aina oikeassa. Mutta toinen voipi sanoa: vai niin, ja antaa toisen puhua. Tahi voivat ne puhua molemmat yht’aikaa.
HÄMÄHÄKINJALKA. Koska teidän majesteettinne suvaitsee käskeä kilpailun alkaa?
KUNINGAS (huoaten.) Antakaa sen alkaa heti.
AIRUT (kolmen torven toitotuksen jälkeen.) Armollisen käskyn mukaan on jokaisen nuoren, naimattoman miehen, joka tahtoo julistetuilla ehdoilla kilpailla hänen kuninkaallisen korkeutensa prinsessa Kielevän kädestä, nyt astuttava esiin, yhden kerrallaan, ja aloitettava koetuksensa.
(Pekka astuu esiin kumartaen).
HÄMÄHÄKINJALKA (pistäen puuvillaa korviinsa). Tahtooko kapteeni Puks olla niin hyvä ja tuoda tänne hänen kuninkaallisen korkeutensa. (Väliaika, jolloin kaikki hovilaiset, paitsi kuningas, panevat päänsä kääreisiin).
KAPTEENI PUKS (huutaen). Hänen kuninkaallinen korkeutensa tulee!
(Yleinen levottomuus ja uteliaisuus).
KUNINGAS (Teirelle, joka tahtoo myöskin tukkia korvansa). Raatimies on palkintotuomari, hän ei saa tukkia korviaan!
TEIRI (huoaten). Tämä vie minut manalle!
PRINSESSA (katsoen hämmästyneenä ympärilleen). Mitä tämä merkitsee? Jos tämä jotain merkitsee, niin merkitsee tämä varmaan, että täällä on jonkinlainen ilveily, koska kerran hovi pitää ilveilystä, jossa minun itseni täytyy ilveillä, ja jos tämä on ilveily, jossa minun täytyy ilveillä, niin tahdon tietää mikä ilveily tämä on, jossa minä olen mukana, ja jos tämä on ilveily, jossa minua pidetään pilkkana, niin teen minä totisesti ilveilyn tällaisesta ilveilystä ... ja mitä tuo narri tuossa ilveilee. (Hengittää).
(Pekka on ottanut taskustaan esiin hyrrän ja antaa sen surista ruohokossa).
PEKKA. Kaikkein armollisin prinsessa, olkaa niin armollinen ja ottakaa vastaan vähäinen sopiva lelu; (Huutaen, kun prinsessa rupeaa puhumaan). Minulla on kaksitoista hyrrää taskussa ja viisisataa varalla kotona. Ja kun hyrrät saavat armosta pyöriä armollisen prinsessan edessä, niin pidän minä huolen soitosta. (Soittaa harmonikkaa).
PRINSESSA. Mitä tuo sittiäinen huutaa, etten minä saa puhua sanaakaan, ja mitä sammakon poikasia se panee maahan hyppimään, aivan kuin pannaan kuparirahoja pyörimään pienille lapsille, ja aivan kuin minä välittäisin hänen eläväisistään. (Potkaisee, pois yhden hyrrän jalallaan. Pekka panee uuden hyrrän liikkeelle). Ja tuolla virnastelee joukko syrjäisiä ja kenties ne virnastelevat minulle, mutta minä sanon niille, ettei kunnon ihmisten seassa virnastella ja vielä vähempi siellä, missä kuningas on läsnä, ja jos ne virnastelevat minulle (potkaisee jälleen yhtä hyrrää. Pekka panee uuden, jälleen pyörimään), niin sanon heille, että he ovat aaseja ja rakkikoiria, jotka uskaltavat, virnistellä kuninkaalliselle henkilölle, ja mitä väkeä Puks komentaa pukinpartoineen, joka ei ymmärrä (potkaisee, kolmatta hyrrää. Pekka panee uuden liikkeelle), opettaa roskaväelle kuinka kuninkaallista henkilöä kunnioitetaan, ja hän tuossa kurjine hyrrineen, mitähän sekin on olevinaan, onkohan muka aikomus solvata sillä minua, mutta saakoon hän silloin hyrränsä vastoin tyhmää naamaansa (poimii hyrrät ja heittää ne Pekan päälle), niin että hän tulee kasvoistaan ruohonpäiseksi kuin tuore pinaatti, ja kenties hän tahtoo nyt mennä syrjään ja pitää tyhmää suutansa kiinni, että minäkin saan sanoa yhden sanan, sillä minähän en ole saanut sanoa yhtään sanaa noilta hänen surkeilta hyrriltään, mutta minäpäs tulen niin hyrräämään hänelle, että hänen korviensa ympärillä hyrisee seitsemänsataa hyrrää. (Seuraa Pekkaa hyrrät kädessä. Pekka pakenee ja molemmat katoavat sivulle).
RAATIMIES TEIRI (läähättäen). Jalkapuuhun tuo mies, jalkapuuhun! Hän on kumoonpuhuttu!
USEAT ÄÄNET. Jalkapuuhun! Jalkapuuhun!
(Vahtisotilas tuo Pekan, joka pannaan jalkapuuhun).
AIRUT (toitottaa torvella). Onko täällä vielä joku nuori mies, joka tahtoo kilpailla hänen kuninkaallisen korkeutensa kädestä?
(Matti astuu kumartaen esiin).
HÄMÄHÄKINJALKA (kapteenille). Tuokaa sisälle prinsessa!
(Puks tuo prinsessan sisään, joka istahtaa hetkiseksi hengähtääkseen).
MATTI (viekkaasti). Teidän korkeutenne ei pidä peljätä minua, minä olen aivan kuuro, teidän korkeutenne saa kertoa, niin paljo kuin teidän korkeuttanne haluttaa. Minä olen kultaseppä, joka teen mitä kaunehimpia koristeita ja korvarenkaita, ja (lähestyy) nyt minä pyydän teidän korkeutenne armollisesti antamaan minun ottaa mittaa kaulakoristeeseen, jommoista ei toista löydy koko maailmassa...
(Samalla kun hän on ottavinaan mittaa, kiinnittää hän nopeasti prinsessan huulille suunsalvan ja sitoo sen nauhalla niskaan. Prinsessa hyppää ylös, koettaa turhaan päästä vapaaksi salvasta ja mutisee epäselviä sanoja).
USEAT ÄÄNET. Hän voittaa! Hän voittaa!
MATTI (pilkaten). Hiljaa, suuni, niin saat sokeria! Miksi ei koski kohise? Miksi ei mylly jauha? Pää, pää, pää, missä on nyt räystäsvesi, joka pelästytti meidät eilen niin hävittömästi paolle? Tule tänne, Liisa, ja niiaa tulevalle kälyllesi! Katsos, miten kiltiksi hän nyt on tullut! Kun minä tulen kuninkaaksi, paistan minä hänet voissa.
LIISA (tulee nopeasti esiin ja avaa solmun prinsessan niskassa). Ei mitään petosta! Hyi häpeää, Matti, tuollaista viekkautta!
(Katsojat taputtavat käsiään).
| Hyrrä. |
| Hyrrä. |
PRINSESSA (vapaana, raivoaa ja lyö Mattia salvalla, liukuu tukehtuneilla, puolinaisilla sanoilla). Sinä ... sinä ... sinä ... käärmeenkieli, ketunpaula, myrkyllinen skorpiooni ... sinut minä poljen jalkojeni alle niinkuin hämähäkin ... ja sinä tahdot tulla kuninkaaksi, sinä, joka tulet riippumaan korkeimmassa tammessa tuolla vuorella... Varikset tulevat kaivamaan silmät sinun päästäsi ... muurahaiset tulevat puremaan sinun myrkyllistä kieltäsi ... kaikki harakat seitsemän peninkulman laajuudella tulevat nauramaan sinulle ... sinä ... sinä ... sinä. (Hän seuraa Mattia, joka pakenee, ja molemmat katoavat näyttämön taa. Kuningas ja hovi nousevat paikoiltaan.)
RAATIMIES TEIRI (läähättäen). Pannaan mies jalkapuuhun!
MONI ÄÄNI. Jalkapuuhun! Jalkapuuhun! (Vartijat tuovat sisälle Matin, joka hämillään ja vastustamatta antaa panna itsensä jalkapuuhun.)
AIRUT (toitottaa torveen). Onko täällä vielä joku nuori mies, joka rohkenee kilpailla hänen kuninkaallisen korkeutensa kädestä?
MONI Ääni. Ei kukaan rohkene.
(Väliaika. Olli astuu esiin kumartaen jäykästi.)
HÄMÄHÄKINJALKA (Puksille). Tuokaa prinsessa sisään!
KAPTEENI PUKS. Hän tulee vapaasti.
PRINSESSA (astuu hiljoilleen sisään, horjuvin askelin ja lausuu katkonaisia sanoja). Petetty ... häväisty ... solvaistu ... myyty huutokaupalla kuninkaan ja hovin läsnäollessa! Kaikki pakenevat minua ... kaikki nimittelevät minua ... kaikki minulle nauravat ... eikä yksikään armelias ystävä puolusta minua... (Hän heittäytyy nyyhkyttäen ruohopenkereelle.)
LIISA. Älkää itkekö, prinsessa! Onhan olemassa hyviäkin ihmisiä!
PRINSESSA. Sinäkö se olit, joka irroitit salvan suultani?
LIISA. Minä ja tässä on veljeni Olli. Hän on hyvä poika. Hän ei tahdo solvaista prinsessaa, vaan hän tahtoo päinvastoin puolustaa.
PRINSESSA (Ollille). Tahdotko sinä puolustaa minua? Kuka sinä olet? Mitä sinä tahdot? Mitä sinä voit? Mene kuoliaaksi paleltuneen talvikärpäsen luo ja kuvittele hänelle, että olet auringon paiste. (Olli on ääneti.) Puhu, minä en keskeytä sinua! (Olli on vaiti.) Ymmärrän, hän on kuuromykkä.
LIISA. Ei, kyllä hän puhuu, mutta hän puhuu harvoin ja ymmärtäväisesti.
PRINSESSA. Ymmärtäväisesti! Mitä on ymmärtäväisesti? Kiekuuko kukko ymmärtäväisesti? Visertääkö varpunen ymmärtäväisesti? Mene, sinä ymmärryksinesi, ja salli toisten puhua omalla tavallaan! Tahi onko parempi olla vaiti?
LIISA. Luulen, että on parempi olla vaiti.
PRINSESSA. No, sitte minä olen vaiti, vaikka vaan suututtaakseni niitä, jotka minulle nauravat. Liisa, jos unohtaisin päätökseni ja rupeaisin jälleen puhumaan, niin sano sinä heti: harakat nauravat.
LIISA. Sen kyllä sanon.
PRINSESSA (sormi suulla). Vaiti! Hyrrä!
RAATIMIES TEIRI (kääntää tiimalasia). Hän vaikenee.
KUNINGAS. Saamme nähdä mitenkä kauan.
OLLI (alussa jäykästi sitte sujuvammin). Kuule nyt ... yksi sana täytyy sinun vielä sanoa ... sano otan vihillä oltaessa. Sinulla on rohkeutta... Minä pidän sinusta... Sinä olet morsiameni... Kukaan ei saa enää nauraa sinulle. (Prinsessa nyökäyttää päätään äänettömänä).
LIISA (lyö hämmästyneenä kätensä yhteen). Prinsessa on vaiti ja Olli puhuu!
HÄMÄHÄKINJALKA. Onko hän vaiti?
MONI ÄÄNI. Onko hän vaiti?
KAPTEENI PUKS. Aivan kuin kuollut paarma.
RAATIMIES TEIRI (näyttäen tiimalasia). Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Kielevä on, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, on suvainnut olla vaiti viisi minuuttia! Eläköön prinsessa Kielevä ja hänen tuleva puolisonsa, prinssi...
KAPTEENI PUKS. Prinssi tyhmä Olli!
RAATIMIES TEIRI Prinssi Olavi! Eläköön! Eläköön! Eläköön!
MONI ÄÄNI. Eläköön!
KUVERNÖÖRIN ROUVA EAU DE COLOGNE. Rohkeneeko ottaa jo päähineen pois päästänsä?
HÄMÄHÄKINJALKA. Kapteeni Puks, te vastaatte meidän hengestämme ja turvallisuudestamme, jos hän jälleen alkaa.
KAPTEENI PUKS. Vaara on ohitse. Hyrrä vaikenee. Oi, tuhat tulimmasta! Nyt kadotan toisen kerran partani!
(Kaikki riisuvat pois kääreet päänsä ympäriltä ja vetävät puuvillan korvistaan.)
KUNINGAS. Mikä riemu! Mikä onni minulle ja koko valtakunnalleni! Lapseni tulkaa syliini! (Hän syleilee prinsessaa ja Ollia.)
OLLI. Ei kuninkaan tarvitse pelätä nokeutuvansa. Minä tulen suoraapäätä saunasta.
KAPTEENI PUKS (puoliääneen). Tuossa pisti tyhmä Olli esiin.
KUNINGAS. Juokaamme nyt näiden kihlattujen malja, ja huomenna pidetään häät. Kuinka iloiseksi puolisoni tuleekaan! Hänen majesteettinsa ei mitenkään suvainnut kunnioittaa kilpailua läsnäolollaan... Mutta mitäs laulua tuolta etäämpää kuuluu?
(Katsojat syrjäytyvät. Jalkapuussa istuvat Pekka, Matti ja kaksi tuntematointa tulevat näkyviin. Nyt he laulavat vuororivin lauluunsa.)
Me istumme tukkiin,
Saamme reikiä takkiin.
Eipä hyppiä harakkaa
Kuluks’ aikansa täss’ saa.
Ui tukki ja heiluu.
Neljä miestäpä keiluu
Laivan kannella kohta,
Tuuli purjeita pohtaa!
KAPTEENI PUKS. Terveydeksenne, tukkijunkkarit! Se on sama tukki, jossa minä olin kiinni, kun te nauroitte minulle.
NELJÄ JALKAPUUSSA ISTUJAA.
»Terveheks’«, sanoi pukki,
»Kuten keitit«, niin kokki,
Nöyrin kunnia, kapteen Puks,
Mikäs tuo onpi lukki?
KAPTEENI PUKS (katsojille). Kuulkaas, miten suupalttia muutamat voivat olla, vaikka istuvatkin jalkapuussa! Mutta nyt tarjoaa kuningas meille simaa, rusinoita ja manteleja, ja huomenna hyvät ystävät, pyydän minä kuninkaan nimessä teitä kaikkia olemaan tervetulleet häihin!
(Esirippu laskee).
