Josko tiedän mä lain,
Mitä tuleva lie?
Senkö tietäisin vain –
Tiedän enempi mie.
Voin mä povata näin
Aina edeltäpäin,
Kuinka asiat käy,
Joit’ ei koskahan näy.

Kas, se on aina näin:
Jos te uskotte vain,
Käy kyllä sinne päin,
Mi on ennustamain.
Mutta uskoa vaan
Jos on vajavaltaan,
Niin se turhahan käy,
Eikä jälkeä näy.

Neitisein, antakaa
Käsi pieni mun luo,
Että saan tarkastaa...
Oi, kuin hieno on tuo!
Siell’ on viivoja ... aa!
Tästä selkoa saa!
Nuori yl’oppilas
Teidän on kuningas.

Tääll’ on kadetti, kas,
Kovin rakastunut...
Kapteen’ myös urhokas,
Olat on kullatut!
Vielä, yks’ yrittää:
Vanha kenraal’ on tää!
Pian täys tusina...
Sääli kadettia!

Vielä kortitko nyt? –
Tahi kentiesi saa
Kupin kahvia nyt?
Se on virvoittavaa.
Silloin haihtuvi pois
Surut, jos niitä ois.
Eläköön! Asentoon!
Tuossa kadetti on!