SUOJELUSENKELIN ÄÄNI.

    Muistatko, kuinka kehtosi
    Ääressä seisoi enkeli?
    Sua seuraa vielä tänään tuo,
    Varoittaa, varjelusta suo.

    Kuuletko kehoitusta sen:
    Ain' ollos puhdas, totinen,
    Rakasta Luojaa, luotuja;
    Äl' olla häpee lapsena.

    Sun laises lapsi ollut on
    Uroskin vahvin, verraton;
    On viisain ollut pienenä:
    Voit samoin sinä elpyä.

    Vaan suurin ei, ei viisainkaan,
    Ylistetyinkään päällä maan
    Jumalan valtakuntaan käy,
    Jos lapsen mielt' ei hällä näy.

    Valossa asut ylhäällä
    Elämän riemun lähteillä,
    Lähteillä urhotöidenkin:
    Ne sieltä virtaa laaksoihin.

    Vaan ijäkkäämpäin alhaalla
    Laaksossa täytyy taistella,
    Jalassa pistin, pyrkien
    Toiselle korkeudellen.

    Säilytä lapsen-uskos vaan
    Jesuksen kautta Jumalaan;
    Ei muutoin ole milloinkaan
    Valoa, rauhaa ollenkaan.

    Kun sanotaan: ei suurena
    Sit' uskota kuin lapsena,
    Niin muista: taivaankin ja maan
    Hukkuissa Sana säilyy vaan.

    Vaikk' aivan rikas olisit,
    Niin nöyrry vain kuin enkelit:
    He itseään ei ylistä,
    Vaan Herraa, hoitain ihmistä.

    Laps olet köyhä, vähäinen,
    Viallinen ja puutteinen;
    On oppimatta sinulla
    Elämän läksy lavea.

    Sä heikko, Herran voimakkaan
    Apua ano ainiaan,
    Valoa, pyhitystä ja
    Hyvyyden tielle neuvoa.

    Tee työtä mielin uljahin
    Iloisin, pelkäämättömin,
    Valona kodin laulellen
    Kuin vapaa, nuori lintunen.

    Ole uskollinen ilossa
    Ja suruss'; auta vaivaista
    Rakastavasti, säälien;
    Näe vikas, älä veljien.

    Kotoas, maatas rakasta;
    Voimassa, viisaudessa,
    Hyveissä kasva; iloiten
    Ann' henkes eestä totuuden!

    Laps! Enkelis tää ääni on.
    Sen koko maamme kuulkohon,
    Niin kukkii se; sä olet sen
    Keväinen nuori, kaunoinen.

Koivuniemellä elokuussa 1879.

Z. Topelius.