UUSI VUOSI 1868.

    Terve sä pienoinen!
    Tunnetko tähtien
    Juoksijapoikaa?
    Tääll' olen jällehen.
    Toveri rientävä,
    Nuori ja nälkäisä,
    Onkosta ruokaa
    Vaan hyvä ystävä?

    Kerran ol' isäni
    Pieni kuin minäki,
    Myös lumisilla
    Täällä hän teuhaili.
    Sattuipa puuskahdus,
    Vaikea vilustus,
    Siitäpä seuras
    Kylmä ja kohmetus.

    Juur' ihan silloin mä
    Kelkalla pienellä
    Mäkeä laskin
    Taivahan sinessä,
    Rinne ol' jyrkkä ja
    Kelkkani luistava,
    Sieltä mä maahan
    Soljahdin paikalla.

    Kun tulin entäen,
    Maa tämä louhinen,
    Köyhä ol' aivan
    Peitossa hankien.
    Kuitenki lapsoset
    Leikkivät iloiset,
    Kosk' ei he huolta
    Ymmärrä, pienoset.

    Niinp' olen minäkin
    Laps, kuten sinäkin, —
    Viikkoa vanha
    Tuskin mä olenkin.
    Kuinkas mä murheisna
    Aikojen vammoista
    Häiritä voisin
    Leikkiäs riemuista!

    Siis tule leikkimään
    Viimassa talvi-sään,
    Hehkuvin poskin
    Hangelle hiihtämään!
    Ruusujen ihanuus,
    Honkien vihannuus,
    Olkohon myötäs,
    Eik' alakuloisuus!

    Jos sua joskuskaan
    Sattuisi viittaamaan
    Äitisi hellä,
    Silloin sä muista vaan
    Onhan sull' oma maa,
    Hälle sä lempes jaa,
    Äitiä köyhää
    Täytyyhän rakastaa!

    Ahdingon aikana
    Aina hän altisna
    Jakeli sulle
    Leipänsä palasta.
    Siis sinä puolestas,
    Avulla Jumalas,
    Suo hänell' aina
    Mit' on sun omanas!

    Leipä se ma'ukkain,
    Ruoka se herkukkain,
    Puutteessa minkä
    Kotonas nautit vain.
    Myös puku lämpöisin,
    Takki se sopivin,
    Väristen minkä
    Yllesi puetkin.