Isäni vuorten valtia

    Ja jättiläinen oiva!

    Mun äitin mättään kanerva,

    Kuin ilta purppuroiva.

    Mun siskoin tähti taivainen,

    Vaan veljein koski kuohuinen,

    Säveltä Ahdin soiva.

    Kankaalla kasvoin kauniisti

    Luon' järven syvän kovin.

    Valt'istuimeni tunturi

    Muodosti, hongat hovin.

    Valaisi tähti latvassain,

    Ja kuuhut riippui oksallain

    Ja huurre helmin somin.

    Mä metsän prinssi suorana,

    Iloisna kasvoin, elin.

    Oravan muistan: rannalla

    Se riemuin hypiskeli.

    Latvassain rastas raksutti,

    Ja kaiku amen vastasi,

    Kun metsä rukoeli.

    Talvella joulutähtineen

    Sai poika vierelleni,

    Mua katsoi: kuoreen, ytimeen

    Sen kirveen-isku meni.

    Vehreenä kaaduin, nuorna niin,

    Iloksi muille kanerviin;

    Sep' oli mielelleni.

    Ja silloin herrastalohon

    Minulle tuli retki.

    Sain siellä äitin hoitohon,

    Sain sievät seppeletki.

    Kuin morsian mä puettiin

    Somasti silkkiin, kukkasiin,

    Kun oli juhlahetki.

    Sain sisään joulu-iltana,

    Kun tulet loisti siellä

    Ja lapsijoukko huimana

    Siell' leikki riemumiellä.

    Mä muistin kankaan autian

    Ja rastaan laulun, oravan;

    Niit' ikävöitsin vielä.

    Riemusta muiden riemuitsin

    Mä muuten surevainen.

    Vaan myöskin mulle enkelin

    Soi laulu taivahainen;

    Kerubin valkosiivestä

    Sai heijastusta heleintä

    Mun oksain vihantainen.

    Unohdun, ystävittä jään,

    Kun jonkin päivät meni.

    En takaisin mä metsäänkään

    Voi mennä juurelleni.

    Nuoruuden kevähällä mä

    Pois kuihdun; yhtään kyyneltä

    Ei suoda muistokseni.

    Tok' iloitsen mä, että sain,

    Laps, tähtes uhrautua.

    Se suurempaa kuin paikallain

    Kuninkaaks vaurastua,

    Uljaasti pilviin kasvaen,

    Tiedotta, kuink' on riemuinen,

    Ken iloittaa voi sua.

    Itsensä antaa alttiiksi,

    Se ilo suurenlaista.

    Kaikk' antaa muiden hyväksi,

    Eik' itse saada maistaa,

    Se ilo — jota Jumala

    Vain lapsilleen suo taivaassa —

    On enkel'ilon laista.