Rakasta yli itsesi
Sun kotoas ja vanhempaas,
Enemmin synnyinmaatasi.
Vaan yli kaiken Jumalaas!
Enemmin nöyryytt', totuutta
Ja tunnon rauhaa, kunniaa
Kuin kultaa, turhaa loistoa.
Maallista voimaa, liekkumaa.
Enemmin työtä, mieltä vain
Kuin mukavuutta, turhuutta;
Enemmin vapautt' alla lain
Kuin korkeutta kahleissa.
Jos rakastat näit' enemmin
Kuin harhailuja maailman;
Sä, köyhä lapsi kuitenkin.
Edessä nöyrry Jumalan.
Laps olet paljon puuttuva
Vaivainen, synnillinen vaan;
Itsestäs sulla voimia
Ja tietoja ei ollenkaan.
Rukoile Isää, Jumalaas,
Sua armossansa johtamaan,
Saat voiman, neuvon toimintaas,
Ja vihdoin saat sä elon maan.
Näin tosi rakkaudessa
Vahvistut, vartut parhaiten,
Näin kelpaat ihmisille ja
Herralle, maalle, taivaallen.
Helsingissä Lokakuussa 1871.
Z. T.