Köyhästi, kaupungista ulohtaalla,

    Björk pastor' eleskeli sisämaalla

    Lapslaumoinensa. Hyvä, hurskas hän,

    Toimeensa tyytyin köyhyydessähän.

    Hän oli saanut muuten muijan oivan,

    Vaan usein kuultihin sen kielen soivan,

    Ett' täällä maalla, miten tunnetaan,

    Niin paljon sivistystä puututaan.

    Siks suuresti hän tuli riemuisaksi,

    Kun kaupunkiin sai tytärtänsä kaksi,

    Luo Blenda tätin, kouluun parhaimpaan,

    Tapoja hienompia oppimaan.

    He tuli siellä sangen näppäriksi:

    Sai Petronella pikamaalariksi

    Ja soitti spanjalaista kitaraa,

    Näin papan mieltä koittain iloittaa.

    Agathe-Julie hän versoi kuni kurkka

    Vaan tanssi taidokkaasti myös masurkkaa

    Ja osas ääntää: mon très cher ami,

    Comment vous portez-vous aujourd'hui?

    Näin taitoisiks kun tulivat ne kaksi,

    Jäi kolmas, Sohvi, vallan tolvanaksi:

    Hän keitti, leipoi, kutoi, neuloi vaan;

    Taiteista häll' ei aavistustakaan.

    Siks oli mamman tapa laususkella:

    On koko suvun ylpeys Petronella

    Ja myös Agathe-Julie; mut Sohvia

    On kehno raukka niiden rinnalla.

    No niin. Sai kerran puuha äkkipäätä;

    Niin pyöri rouva nopeaan kuin näätä;

    Parasta, mitä saatiin, laitettiin,

    Kun vieraaks itse piispaa varrottiin.

    — "Nyt mitä teen mä?" huokas mamma noissa

    Puuhissa. "Vanha Kaisakin on poissa;

    On härski voi, ei lainkaan munia;

    Kuink' edes saisin pannukakkuja?

    "Mi meistä mahtaa maailmassa tulla,

    Kun päivällistä piispalle ei mulla?"

    "Onp'", intti Sohvi, "porsaspaistia,

    Mansikkoja ja rievää maitoa."

    "On, totta, perää mietteelläsi tuolla",

    Myöns äiti. "Vaan sä pysy kyökin puolla,

    Kun siskos oivat kyvyin suuremmin

    Ihastuttavat piispaa parhaimmin.

    "Vaikk' kuntaan suurempaan ei mieli isä,

    Niin saamme kyllä, luulen, vatiin lisää,

    Jos piispa perheessämme äkkäjää

    Sun siskos kuin kaks loistokynttilää."

    Niin tehtiin myös. Agathe ja Petronella

    Edessä peilin alkoi asetella

    Parhaimpaan valoon suloisuuksiaan;

    Kyökissä hyöri, pyöri Sohvi vaan.

    Punaisna hänen juuri puuhaissansa

    Ääressä lieden porsaspaistin kanssa.

    Yks ukko oven avaa: "anteeksi,

    Asuuko täällä herra pastori?"

    Hän vastas: "asuu", työstään kääntymättä

    (Se kerjäläinen on epäilemättä);

    "Nyt kiire on, kun piispaa varrotaan,

    Vaan istukaa; myös teille palan saan."

    "No, kiitos! Onhan täällä suurenmoista!" —

    "Me muuten puurosta ja perunoista

    Elämme; vaan nyt suurten herrojen

    Suu voidellaan, niin… arvannette sen."

    "Sen arvaan", vastas ukko. "Miks'ei isä

    Hae paikkaa, jossa saisi viljaa lisää?"

    "Ei", virkkoi tyttö, "isä halua

    Ruistymryrihin vaihtaa sieluja."

    "Vai niin." Ja ukko lähti pois ja kiitti.

    Vaan Sohvi, surren, tokko porsas riitti,

    Taaksensa ollenkaan ei katsonut.

    Nyt sanottiin: on piispa saapunut.

    Kauniina päivänä hän huviksensa

    Haan halki oli käynyt hiljallensa;

    Kursaillen häntä tervehtelivät

    Nyt pappa, mamma, "loistokynttilät".

    Agathe hän Ranskan malliin niiaeli,

    Ja Petronella myöskin kilvoitteli.

    Niin oli kaikki hienohenkistä,

    Ett' aivan alkoi piispa väsyä.

    "Saaks olla musiikkia?" mamma anoi:

    Vaan silloin piika pöydän valmiiks sanoi.

    Istuttiin. Silloin piispa kysäsi:

    "Viel' on yks tytär teillä, pastori?"

    "Vaan kyökiss' on hän." — "Hänen sisään suokaa

    Myös tulla!" — "Anteeksi, hän laittaa ruokaa…"

    "Mä pyydän kuitenkin!" — Ei apua;

    Ei tohdi piispaa vastaan puhua.

    Niin saapui Sohvi kaino, purppuroiva.

    "On tytär teillä, pastor', uuras, oiva;

    Toivoisin kyökissäni olevan

    Niin kunnollisen porsaanpaistajan."

    Punastui Sohvi vielä toisen verran;

    Äänestä kyökki-ukoks piispa-herran

    Hän tunsi, lauseen otti pilkaksi;

    Kukinhan häntä luuli tyhmäksi.

    Vaan piispa lausui lempeästi: "hyvä

    On uuras käsi, perheess' ilmestyvä;

    Parempi viel', ken tietää: ihanuus

    Paras on kodin yksinkertaisuus.

    "On hällä lämmin sydän, selvä mieli;

    Pois täältä, sanoi hän, te ette mieli

    Parempaan paikkaan; syyn hän myöskin ties;

    Te tätä rakastatte, kunnon mies!

    "Leipänne toki tulee paisumahan.

    Par'aikaa hippakuntaa jaetahan:

    Teill' lisään neljä kylää kuntaanne,

    Teen kaksinkertaiseksi tulonne."

    "Oi, kiitos!" — "Ei, ei mulle kiitostanne;

    Vaan kiittäkäätte yksin Sohvianne.

    Hän kyökissä soi mulle palasen;

    Siis hälle näin mä kannan kiitoksen."

    Herätti piispan puhe hämmästystä.

    Agathe-Julie ol' läsnä pyörtymystä,

    Ja viisas Petronella oppia

    Nyt päätti paistamahan porsasta.

    Olipa rouvan katse oikein nolo.

    Vaan kyökissä nyt muuttui hauskaks olo,

    Ja kolme kunnon lasta perhe tää

    Sisäls', ei yhtään "loistokynttilää".