Kenpä keittäjän vaivat maksais!

    Hellin ääressä yhtenään

    Paistaa, maistaa, vaikk'ei jaksais,

    Polttaa pellissä kynsiään.

    Kun käy haltijat nukkumaan,

    Touhua hällä on parhaillaan,

    Huolta on vielä vehnäsistä:

    Uunihin paistumaan ne pistä!

    Ennen herralle kelpas puuro,

    Kaisa Varg sanoi "otetaan";

    Nyt jos Hagdahl'ille oot kuuro,

    Rouvan nokka on norpallaan.

    Nyt on ohjeena M. Langlet;

    Nyt on tehtävä frikassee

    Vaikkapa kengän anturoista,

    Vohvelit sienistä kuivakoista.

    Vaikka ma kirjaa käyttää koitin,

    Voita ei tullut tarpeheks',

    Nuori maisteri soppaa moitti,

    Pihviä sätti nahkaiseks.

    Lehmässä ol' vaan nahka ja luu;

    Milläpä moinen murjentuu!

    Enkö mä lyökkiä pannut paistiin?

    Mistä mä arvaan kaikkein maistin?

    — "Fiia, vieraita saapuu meille,

    Kello kolmeksi herraa viis!

    Hieno atria laita heille!"

    — Kaks' on kello jo. Mitäs siis?

    Meill' on pernuja, silakkaa,

    Marjasoppaa… "Ei, parempaa?

    Paistia laita ja hyydykkeitä!" —

    — Herranen aika, auta meitä!

    Mistä ihmeestä herkut ottaa?

    Enhän Ranssua paistaa voi!

    Enkä hilloksi keittää Lottaa!

    Tästäpä syntyy juoksua, oi!

    Lainata hiukan siellä, tääll',

    Saada haukkuja kaupan pääll'.

    Jos nyt hiuksia liemess' uivi,

    Harmahiks' huolestain ne kuivi.

    Pestä, pyhkiä, kantaa puita,

    Kunnes jalkoja säilöstää,

    Itse syömättä syöttää muita,

    Köksä raukan on elämää.

    Viel' on köksän huolena työ,

    Että läävässä lehmä syö,

    Että se onnella vasikoipi…

    Pyörälle pääni jo tulla voipi.

    Talon puolesta vaan oon visu,

    Joskus lasken leikkiäkin,

    Leivottaissa kun lapsia nisu

    Kiusaa ja joutuvat jauhoihin:

    Pikku kultuni, ruususuu,

    Leipomaan nisupulla tuu!

    Leivo kakkuja hohtavia,

    Hyvänä pitäös vanha Fiia!