Ei muurahaisilla ahkerampaa

    Kuin meill' on kurjilla touhinaa,

          Kun liepeissä liikkuu

          Ja kintuilla kiikkuu

    Pappoja, mammoja jout'aikana!

    — Herra Hyllberg, yks' kirjanen Valjollen

    — Kuva kiiltävä katsokaa Elmalleni

          — Minullen sotioita!

          — Minullen elukoita!

    — Minullen kuvakorttia kukkasineen!

    — Mitäs kirjaa rouva nyt saada sois?

    — Kai hauska ja sukkela parhain ois,

          Jos on tekijä tuttu…

          Tuo entinen juttu,

    Tuo tiikerin metsästys, pankaa pois!

    Tuli nokkela neiti: — ma vaihtaisin

    Jo toisehen pois tämän romaanin

          — Mut on lehdissä likaa,

          On jo rauskanki vikaa!

    Kai ehti jo kierrellä kaupungin!

    Tuo nyrpyssä suin meni, koht' elamoi

    Läjä lapsia, kirkuen: — myymäri hoi!

          Yks' kynä, penaali!

          Yks' gummi, linjaali!

    Yks' vihko! se kirja, kun kantelo soi!

    Maanukko nyt alnakkaa haluais,

    Kun viidellä pennillä halvennettais.

          — Tuo tienneekö ilmat

          Ja kuumat ja kylmät?

    Valehdella se viimeisvuotinen tais.

    Vaan eukkopa pyysi: — no, näyttäkää

    Se virskirja uus! Miltä kuuluu tää?

          Vai Jumalan kansa

          Siin' on veisaavinansa!

    Enhän tässä tainkaltoja ollenkaan nää!

    Pääs' vihdoin yks' pienoinen tiedusteloon

    Sitä kirjaa, mi kaikista kaunein on

          — Nimi suustasi suista?

          — No en nimeä muista!

    Kai Perjantai on se, tai Robinson.

    Kukot ottelevat, kana kaakottaa

    Ja kirjoissa valkia leimuaa,

          Ja kannet ne läikkyy,

          Yhä kirkkaammin väikkyy,

    Vaan viisastummeko? arvatkaa!

    Kiireesti ne kirjat nyt unhotetaan,

    Paras eilinen kelpaa nyt hiirille vaan,

          Vaan kirjainsa työhön

          On aamusta yöhön

    Herra Hyllberg kiintynyt ainiaan.