Puh!

    Palje puhkuen huohottaa,

    Ilma ahjohon purskahtaa.

    Tuli syö syden: kuumuus karttuu,

    Pidit kuumahan rautaan tarttuu.

    Puh! Puh!

    Säen lens ulos pimeään.

    Tuuli — kas! — tään

    Mutkistaa;

    Vilkkuin se vaihtuu,

    Herjeten haihtuu;

    Sokko yö ylös tuijottaa.

    Naks!

    Seppä on ylispuolellaan

    — Paita nokinen — lämmin vaan.

    Niinkuin lehtiä puusta, lähti

    Valkoraudasta moni tähti.

    Niks! Naks!

    Palje seisovi, tult' ei näy,

    Moukari käy…

    Veitsekskö vaan,

    Metalli, sulla

    Mieli on tulla?

    Miekaks, suojaksi synnyinmaan?

    Ah!

    Seppä mestari miehuisin,

    Kirveeks tulla mä tahtoisin,

    Kaataa puita, jos saisin luvan,

    Laittaa äidin ja pojan tuvan…

    Pah! Kah!

    Pohja, terä jo ilmautuu,

    Silmä ja suu.

    Mars! vetehen!

    Soh, upoksissa!

    Sylje kuin kissa!

    Äiti hän vartoo puurollen.