Vielä linnut laulaa voi.

    Vielä metsän laulut soi

    Poskuselle omenan.

    Kangas kasvaa kanervan.

        Kylvetään,

        Niitetään,

    Lauletaan ja leikitään.

    Koski kuohuu ainiaan.

    Ei sen aarre lopu vaan.

    Poika kumartaa nyt vain —

    Ennen istui polvellain;

    Neitinen on venynyt,

    Suuta mull' ei suikkaa nyt.

        Laveat

        Opinnat

    Elon on ja laulelmat.

    Kirsikka ei oksallaan

    Valkokukkaa muistakkaan.

    Keväällä taas runko tää

    Uudet umput synnyttää;

    Niillä yhtä valkoiset

    Kukat on kuin entiset,

        Viaton.

        Suruton

    Kukin suku kerran on;

    Taikavärein vuoret, maa

    Ruusun punaa kimaltaa.

    Ah, jos aamukastehen

    Silloin saisi vilpoisen

    Nämä valkolehtiset,

    Saisi puhtaat pisaret;

        Vapahan

        Sointuman,

    Ydinsateen räikkähän,

    Silkkipukuist' totuutta

    Ynnä päivänpaistetta!

    Älä kevään rintaan tuo

    Hallaa, minkä syksy luo!

    Älä kevään lehdintään

    Kuihtumusta kylväkkään!

        Anoa

        Valoa

    Taivaan voit ja hoitoa.

    Kylvä siemen juurtumaan

    Kristuksessa Jumalaan!

    Onneton, ken eksyttää

    Lasta, taivaan perijää!

    Herra, suojaa lasta, oi,

    Paremmin kuin vanhin voi!

        Kirsikkain

        Riemuisain

    Valkokukille suo vain

    Voima marjoiks muuttumaan

    Iloks taivahan ja maan!