*

Työmiehet, tehkää rauha!

Porvarillisista piireistä koetetaan nähtävästi mikäli voidaan vaikuttaa työväkeen, aseman heille selvittämiseksi, mutta tietysti hyvin huonolla menestyksellä. Kuilu on niin suuri, on ollut jo kauan, ettei sen yli mikään voi hypätä. He eivät usko ketään muuta kuin omiaan, eivät kouraantuntuvimmatkaan tosiasiat vaikuta. Eräs hyvää tarkoittava asianharrastaja kävi muutama päivä sitten luonani ja pyysi minulta jotain asemaa selittävää ja valaisevaa kirjoitusta, jota monistettuna levitettäisiin. Kirjoitin seuraavan, vaikken usko, että se mitään auttaa. Tämmöiset olisivat saatavat rintamamiehille, mutta heidän kanssaan on tietysti tuiki mahdoton päästä minkäänlaiseen kosketukseen.

Työmiehet, tehkää rauha!

Saksalaiset ovat astuneet maihin Ahvenanmaalla ja aikovat sitä tietä tulla Suomeen pitämään huolta siitä, että Saksan ja Venäjän välinen rauhansopimus tulee toteutetuksi meihinkin nähden. Elleivät venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset poistu Suomesta ja venäläinen vallankumouksellinen agitatsio täällä lakkaa, pakottaa Saksa siihen asevoimalla. Tämä pakotus tulee tietysti kohtaamaan niitäkin, jotka näiltä joukoilta saavat apua "isällisessä taistelussamme".

Kuinka Saksa tulee sitä varten toimimaan? Nähtävästi siten, että se nousee maihin Turussa, tai Raumalla, tai Porissa, mahdollisesti myöskin Etelä-Suomessa, jonne Räävelistä on pikainen pääsy. Ehkä maihinnousu tapahtuu kaikissa näissä paikoissa, rautatiet vallataan ja joukot kuletetaan punakaartilaisjoukkojen selkään. Vallan pienillä retkikunnilla Saksa tunki viimeksi Narvaan ja Kieviin. Eivät mitkään meikäläislaumat ja muutamat venäläiset kanuunat kestä vanhain harjoitettujen saksalaisten joukkojen ja heidän tykistönsä painoa.

Samalla kuin saksalainen tulee venäläisiä vastaan, lähtee Suomen laillisen hallituksen armeija liikkeelle omista tukikohdistaan rintamalla Pori—Antrea. Mannerheimilla on nyt tarpeeksi miehiä ja ampumatarpeita ja nähtävästi hän on odottanut tätä hetkeä iskeäkseen.

Yksinomaan venäläisillä aseilla aseistettua suomalaista punakaartia, jonka riveissä ja johdossa yhä taistelee venäläistä väkeä ja venäläisiä upseereja, luultavasti siis vaaditaan luovuttamaan aseensakin rauhansopimuksen täyttämistä varten. Ellei niin tapahdu, alkaa Saksa sotatoimensa. Punakaarti joutuu näin puristukseen kahdelta puolelta eikä voi olla epäilystäkään siitä, kuinka taistelu tulee päättymään. Ellei kaarti luovuta aseitaan, kehoituksen siitä saatuaan, tullaan se kaiken todennäköisyyden mukaan tuhoamaan viimeiseen taistelevaan mieheen. Aseellisen vallankaappauksen asia on menetetty ja jo alkuaankin mieletön seikkailu päättyy omaan surkeuteensa.

Se oli punakaarti yhdessä vallanhimoisten ja vastuuttomien, kevytmielisten johtajain kanssa, joka lähti tämän veljessodan veriselle tielle. Kaartin takana ei ollut läheskään koko Suomen työväki eikä sen hommia alkuaan kannattanut kuin vähemmistö sosiaalidemokraatisessa eduskuntaryhmässä. Vähitellen kaarti kuitenkin kasvoi ja vallankumoukseen liittyi huumattuna ja pakotettuna yhä suurempi osa työväkeäkin.

Punaisten tappio on siis myös työmiehen ja hänen asiansa tappio. Hän ei tule suoranaisesti saavuttamaan mitään siitä, mitä ehkä luuli vallankumouksen kautta saavuttavansa. Sen vallananastus on oleva sille vallanmenetys. Vaara pyörii, että menetetään sekin, mikä jo oli saavutettu parlamenttaarista tietä. Taantumus kyllä jo vaanii. Mutta toivokaamme, että se saadaan torjutuksi.

Se kuitenkin riippuu tällä hetkellä ennen kaikkea työväestä itsestään, siitä, miten se tulee esiintymään siinä lopputilityksessä, mikä nyt aseiden avulla lähipäivinä suoritetaan. Kuta verisempi viimeinen ottelu tulee olemaan, sitä kovemmat ehdot panee voittaja. Kuta kauemmin tappelua ja hyödytöntä verenvuodatusta jatkuu, sitä suuremmat tulevat olemaan verivelat ja sotakulut, jotka voitettu saa maksaa. Saksalainen on armoton ja häikäilemätön herra — se näkyy siitä, miten hän menettelee Venäjällä.

Jos Suomen työväki laskee aseensa ja sota siihen päättyy, ei loppusuoritus saksalaisten ja talonpoikiemme puolelta tule saamaan sitä rankaisuretkikunnan luonnetta, mikä varmaan tulee tapahtumaan, jos hyödyttömästi, itsepintaisesti ja epätoivon vimmalla vuodatetaan verta vielä sittenkin, kun asia jo on menetetty.

Suomen talonpojat eivät ole tarttuneet aseihin Suomen työväkeä vastaan, ei sosiaalidemokratiaa ja sen suuria ja monessa kohden hyväksyttäviä aatteita vastaan. Se on ensi kädessä lähtenyt liikehtimään karkoittaakseen maasta Suomen kansan vanhan vihollisen ja sortajan ja lopullisesti vapauttaakseen maansa tästä vieraasta vallasta. Sitten se on lähtenyt liikkeelle rangaistakseen niitä, jotka ryöväsivät, murhasivat ja edelleen sitä tekevät, jotka anastivat vallan kansalta itseltään, kansalta kokonaisuudessaan, sen omalta valitsemalta eduskunnalta ja tämän eduskunnan asettamalta hallitukselta. Se tahtoo kukistaa sen hirmu- ja diktaattorivallan, joka teki sopimuksen samanlaisen venäläisen vallan kanssa, sopimuksen, joka myöntää venäläisille täydet kunnalliset ja valtiolliset oikeudet Suomessa. Toteutettuna se sopimus olisi tiennyt Suomen liittämistä Venäjään monta vertaa lujemmilla siteillä kuin koskaan tsaarivallan aikana, kuin mikään seyniläinen yhdenvertaisuuslaki. Suomen tasavallan itsenäisyyden menettämistä vastaan suurin osa Suomea tätä nykyä taistelee silloinkin, kun sen täytyy taistella ei vain venäläisiä, vaan myös toisia suomalaisia vastaan.

Näitä kansan vihollisia, näitä isänmaan pettureita ja maan kavaltajia, samalla kuin myöskin tavallisia rikoksentekijöitä vastaan lähti Suomen kansan valtavin osa liikkeelle, ja ne se musertaa kaikella voimalla ja kaikilla keinoilla, jotka sota sille tarjoo. Kun kapinalliset turvasivat vieraaseen voimaan, olivat heidän kukistajansakin pakotetut pyytämään apua saadakseen sietämättömän olotilan päättymään ja samalla myös kansan pelastetuksi nälkäkuolemasta. Sillä saksalainen ei tuo tullessaan vain lyijyä, niinkuin venäläinen on tuonut, vaan myöskin leipää, jota Tokoi uskotteluistaan huolimatta ei ole voinut eikä voi hankkia.

Nämä vihollisensa kansanvallan valkoinen armeija liittolaisensa kanssa musertaa. Se rankaisee yllyttäjät, alotteen ottajat, kapinaliikkeen toimeenpanevat johtajat rikoslain kaikella ankaruudella. Eikä suoranaisia murhamiehiä, telottajia, rääkkääjiä, ryöstäjiä, aseettomien ampujia voi mikään armahdus kohdata. Kansan oikeudentunto vaatii tämän sovituksen.

Mutta suomalaisen työmiehen, varsinaisen vallankumouksellisen sotilaan rankaisemista ei voittaja tule vaatimaan. Ennenkuin se ryhtyy lopulliseen aseelliseen suoritukseen, tulee se varmaan tarjoamaan rauhaa ja unhotusta kaikille, jotka silloin heittävät aseensa eivätkä pakota enempään hyödyttömään veljen veren vuodatukseen.

Ratkaiskoon jokainen aseihin tarttunut työmies, tahtooko hän itse vetää päällensä oman kuolemansa ja asiansa menetyksen. Heidän menettelystään tulee riippumaan työväenasian kohtalo pitkäksi aikaa. Kuta vähemmällä verenvuodatuksella suoriudutaan ja kuta nopeammin lailliset olot palaavat, sitä nopeammin ja sitä voimakkaammin alkaa uudistustyö. Valkoinen armeija ei taistele reformeja vastaan, vaan reformien mahdollisuuden puolesta. Kansa tulee vaatimaan, että torpparikysymys saa torppareille suotuisan ratkaisun, että tilattomat saavat maata, missä se suinkin on mahdollista, että maa- ja teollisuustyöväestön asemaa parannetaan mitä edistysmielisimpään suuntaan. Porvarillinenkin yhteiskunta on tämän taistelun kautta oppinut näkemään, mitä sen oma etukin siinä suhteessa vaatii.

Käsittääkö aseihin tarttunut työväki, mitä sen etu nyt juuri vaatii? Laskeeko se aseensa vai aikooko se pakottaa keisari Vilhelmin joukot jatkamaan sotaa Suomessa, kun se on jo lopettanut sen Venäjällä?

Kyllä Hindenburg pian tästä Suomen rintamasta selviää. Tulkaa järkiinne, työmiehet, ymmärtäkää oma etunne, jos ette muutakaan ymmärrä! Älkää päästäkö taantumusta maahan! Älkää jatkako hyödytöntä, rikollista sotaa — kun ette kuitenkaan voi mitään voittaa! Vaatikaa johtajanne neuvottelemaan rauhasta. Voitte vielä saada kunniallisen rauhan. Jolleivät johtajat ota alotetta, ottakaa itse. Heittäkää aseenne turhan teurastuksen ja sissisodan välttämiseksi, joka on hyödyttömin ja julmin kaikista sodista. Olette liian hyviä kuollaksenne johtajienne ja yllyttäjienne puolesta, joita ette kuitenkaan voi pelastaa. Jääkää elämään asianne, isänmaanne, vaimojenne ja lastenne tähden. Säästäkää itsenne, säästäkää myös kansalaisenne, veljenne, toverinne, sillä toisellakin rintamalla on omaa lihaanne ja luutanne. Talonpoikakin on työmies.

Ajakaa keskuudestanne idän vieras, niin kääntyy lännen vieraskin rajalta eikä paina niskaanne rautakouransa iestä.

Työmiehet, tehkää rauha, kunniallinen rauha, kun sen vielä voitte saada.