Oi äiti, tänään varahin

Kuin kouluun käyskentelin,

Mä pikku tytön kohtasin,

Hänt’ oikein ihantelin;

Niin sievä, armas, suloinen,

Niin hellä, ystävällinen.

Tukassa hällä vuokkoja,

Rinnassa neilikoita,

Täys kori käsivarrella

Kukkia ihanoita,

Ja kukat hänen käydessään

Korista tippui yhtenään.

Hän sanoi: tule leikkimään,

Nyt lehto vihannoipi,

Ja puro rientää retkeään,

Ja leivon sävel soipi.

Mä sanoin: toisen kerran, oi!

On pitkä läksy, en nyt voi.

Mä kysyin: mikä nimesi?

No Maija, niin hän vastas.

Ken äitis? Lie hän rouvaki?

Ei, hän on laulurastas.

Ken isäs? – Länsituulonen.

Ken siskos? – Poski ruusuinen.

Oletko köyhä? – Enpä, en,

Mä elän päivän voimin.

Koulua käytkö? – Iloiten

Mä kukkia vaan poimin.

Miss’ asut? – Yli laajan maan.

Ja menet? – Kylmään pohjolaan.

Hän niijas, lähti tiehensä

Kirkkaalla katsannolla.

Mä menin kouluun, mietinpä,

Ken Maija mahtaa olla?

Niin äiti, tänään läksyni

Sentähden sujui huonosti.

Se Maija multa levon vei,

Se mua mielistytti.

Vaan, äiti, jospa Maija lie

Se kevään kaunis tytti!

Oi tule pikku Maija vaan

Minua kohta katsomaan!