Varro vähän, sanoi kevä,

    Kohta tulen ennättäin,

    Päältän' härm' on hälvenevä,

    Poistuu uni silmistäin;

    Hangess' yhä haukotan,

    Viel' en ole vaatteissan'.

    Pyyhi kyynel värisevä,

    Varro, kaunis ystäväin!

    Älä toru, työt ne estää,

    Viel' on paljo tehtävää:

    Täytyy ensin silmät pestä,

    Hiukset ensin silittää;

    Päähän sidon seppelen,

    Lähteen silmää katselen.

    Kiire ompi. Ethän tästä

    Soimaa kevät-ystävää!

    Varro vähän! Näin on laita:

    Hame käynyt vähäks' on,

    Leninki on liian kaita,

    Taannoisesta kelvoton,

    Lyhyks röijyni ma sain,

    Kenkiä ei ole lain,

    Sukat rikki, kuljen maita

    Karttain säteit' auringon.

    Älä oudoksu, jos vielä

    Aamuruskoss' aikailen.

    Joka ruoho, min näet tiellä,

    Joka vilpas tuulonen,

    Rannall' aallon läiskytys,

    Leivon kiitosviserrys,

    Se min' olen, joka siellä

    Silmän' nostan taivaasen.

    Vaan mä tulen. Varro hetki,

    Kaunis metsä, varro vaan!

    Vartokaa te purosetki,

    Kohta luoksenne ma saan.

    Varro, keto armainen!

    Varro, kukkasarkanen!

    Varro, pääss' on talven retki,

    Eipä hätää laisinkaan.

    Poika, tyttö pienokainen.

    Laps' näet olen minäkin,

    Täytyy olla kuuliainen,

    Ja on läksyt pitkätkin.

    Mutta miel' on iloinen.

    Laula, laula leivonen!

    Toivo kuiskaa kukkivainen:

    Kevät laps' on vieläkin!