ILTAKÄVELY.

    On ilta, tähdet kirkkahat,
    Käyn luota Lauri setäni.
    Ne kestit kyllä kelpasi,
    Ne hienot kestit olivat.

    Söin siellä lohipiirasta
    Ja Mainkin kanssa tauhusin,
    Kissaa ja rottaa leikitsin.
    Herttainen hän ja hupaisa.

    Mä iso mies jo olenkin:
    Olenhan yhdentoista ja
    Jo kolmannella luokalla;
    Yks, kaks saan lyyryn lakkihin.

    Ja silloin… Mitä? Tähtönen
    Kauniisti lensi taivaalla.
    Oi, suur' on Luojan maailma,
    Ja minä, oi, kuin pienonen!

    Kas, tähdet, kuin mua seuraa ne!
    Kun seison, nekin seisoo, oi!…
    Ivallako se Maikki soi
    Jo "herra"-nimen minulle?

    Jäljellä tortun puolikas…
    Kuin kummallista kuitenkin,
    Mä olen, jos kuin kulkisin,
    Keskellä, Luoja, maailmas.

    Uh, olis tyhjää, kylmää vaan
    Maailman keskess' seisoa,
    Jos ei myös olis Jumala,
    Mi kaikki ohjaa kulussaan!

    Jos vaikka minne menenkään,
    Jumala ain' on luona vaan,
    Isäni Hän on ainiaan,
    Mä olen Hänen kädessään.

    Kuin näihin tuumiin tulinkin
    Käydessä luota setäni,
    Min kestit kyllä kelpasi,
    Ja suuhun paljo suotihin?

    Jumalan silmät kirkkahat
    On tähdet laella taivahan,
    Sen uskon aivan varmahan,
    Ja poveemme ne katsovat.

    Kuin kirkkaasti ne tuikkivat,
    Kummasti mua katsovat!
    Kun kuljen, nekin kulkevat,
    Kun seisahdun, ne seisovat.

    Käyn kotiin — myös käy tähdet nuo.
    Mun retkeni ne tietää tään,
    Mä niiden tiet' en tiedäkkään,
    Ennenkuin pääsen niiden luo.

    Kotini täss' on. Hyväst' vain,
    Jumalan kauniit lyhdyt te!
    Kun yöllä mua katsotte,
    Niin silmäilkää myös Maikkiain!