Meremme Suomen Lahti, sa
Nyt olet kaunis, iloisa
Tuhansin valkopurjein.
Vast' olit tyhjä, poloinen.
Jäät poves peitti, sitoi sen,
Ja talvea
Piti aaltos, ja
Kuolleena oli Ahtola.
Vaan vapaa, uljas olet nyt,
Siteittes aik' on päättynyt,
Sun lainees riemuin laulaa,
Pyydystää verkkos, kajavas
Taas huutaa, loistaa majakkas.
Ja höyrysi
Taas suitsuvi,
Kevättä rantas henkivi.
Suikertaa sitees hopeinen
Nyt Viron hiekan keltaisen
Ja Suomen vuorten väliin;
Kronstadtin rautalaivan ja
Myös kaislavenon kannat sa,
Ja riemuiten
Nyt kylpien
Sä tanssit mailman portillen.
Käy, tuuli! Aalto, kohoa!
Käy ylös rantaan, suurilla
Mietteillä mielet täytä!
Pois huuhdo vesin suolaisin
Laimennut mieli, himotkin.
Ja virkistä
Taas ihmistä,
Luo, voima, valo, elämä!
Sä meidän uljas meremme!
Sun Herra antoi Suomelle,
Lipulle Suomen tieksi,
Ja kun se liekuu vapaana
Sinisenä ja valkoisna,
Niin ennustat
Ajat tulevat,
Lippumme värein vipajat.