Tien suuren varrella tässä työtä
Teen päivää, yötä.
Täst' ajaa vaskisin rattain laukkaa
Sanoma kaukaa.
Sen suitset pitää
Mun käten', ohjaan
Sen länteen, itään
Etelään, pohjaan,
Vaan istun kaikessa kiirussain
Vain paikallain.
Hei, helskyy — kuulehan tuota vasta!
Jokainen nasta:
Nyt miete kiitävi kiirein ani
Mun sormistani,
Ja pian kyllä
Maan ympär' aivan
Se pantsar' yllä
Tien riemuin raivaa,
Mut lyijyraskas on ajaja:
Täss' istun ma!
Ja väsyneenä täss' istuissani,
Saan langassani
Takaisin tietoja kaukaisista
Tapahtumista.
Paperikaista
Kuin puro juoksee,
Kaikista maista
Tuo tiedot luokse;
Viivoina on ne ja pisteinä;
Ne tavaan mä.
Ne mulle kertovat kaikenmoista
— En kieli noista —;
Lukea riemuista, surullista
Saan kaistasista:
Nyt sormuksesta
Taas onnitellaan,
Nyt rukkasista
Jo surkutellaan;
Nyt rahaa, nauloja, rautaa saa
Taas ilmoittaa.
Euroopan onni on langassani
Mun huostassani;
Paremmin tiedän kuin kielipalot
Tään ajan olot.
Monesti mielis
Ja olis hupaa,
Jos noista kielis;
Vaan ei ol' lupaa.
Ah, joka päivänä halkeen — niin! —
Mä uutisiin.
Tien suuren varrella tässä työtä
Teen päivää, yötä.
Ohitse sormeni aika liitää
Ja mailma kiitää.
Sekunniss' entää
Maan halki sana;
Mä pysyn sentään
Täss' istuvana.
Ken ehtis kuskia muistamaan?
Siis aja vaan!