TELEGRAFISTI.

    Tien suuren varrella tässä työtä
    Teen päivää, yötä.
    Täst' ajaa vaskisin rattain laukkaa
    Sanoma kaukaa.
    Sen suitset pitää
    Mun käten', ohjaan
    Sen länteen, itään
    Etelään, pohjaan,
    Vaan istun kaikessa kiirussain
    Vain paikallain.

    Hei, helskyy — kuulehan tuota vasta!
    Jokainen nasta:
    Nyt miete kiitävi kiirein ani
    Mun sormistani,
    Ja pian kyllä
    Maan ympär' aivan
    Se pantsar' yllä
    Tien riemuin raivaa,
    Mut lyijyraskas on ajaja:
    Täss' istun ma!

    Ja väsyneenä täss' istuissani,
    Saan langassani
    Takaisin tietoja kaukaisista
    Tapahtumista.
    Paperikaista
    Kuin puro juoksee,
    Kaikista maista
    Tuo tiedot luokse;
    Viivoina on ne ja pisteinä;
    Ne tavaan mä.

    Ne mulle kertovat kaikenmoista
    — En kieli noista —;
    Lukea riemuista, surullista
    Saan kaistasista:
    Nyt sormuksesta
    Taas onnitellaan,
    Nyt rukkasista
    Jo surkutellaan;
    Nyt rahaa, nauloja, rautaa saa
    Taas ilmoittaa.

    Euroopan onni on langassani
    Mun huostassani;
    Paremmin tiedän kuin kielipalot
    Tään ajan olot.
    Monesti mielis
    Ja olis hupaa,
    Jos noista kielis;
    Vaan ei ol' lupaa.
    Ah, joka päivänä halkeen — niin! —
    Mä uutisiin.

    Tien suuren varrella tässä työtä
    Teen päivää, yötä.
    Ohitse sormeni aika liitää
    Ja mailma kiitää.
    Sekunniss' entää
    Maan halki sana;
    Mä pysyn sentään
    Täss' istuvana.
    Ken ehtis kuskia muistamaan?
    Siis aja vaan!