(Kesäkuussa 1870.)
Uinu vaan
Rauhaisaan!
Pääsi paina
Siiven alle!
Nukkuvalle
Rauh' on aina,
Kun on Luojan turvassa.
Niin, ja metsäpolulla
Hyvät lapset kulkevat,
Pienokaista suojaavat.
Pieni sä,
Ylistä
Suurta Luojaa!
Kiitä kielin
Riemumielin
Kevään tuojaa!
Laulain nouse taivaisiin,
Laula riemuks lasten, niin
Enkelit sua kuulevat,
Lapsiakin suojaavat!
JOULULAULU.
Lumisella portilla
Joulu kolkuttaapi:
Sisään sievään laskeppa!
Vilun täällä saapi.
Raskas, täys on korini.
Sulle, muille kulleki
Lahjoja on mulla.
Saanko luokses tulla?
— Joudu, joulu, jo!
Kynttilät ja kuusen tuon
Varsin vihannoivan,
Rauhan, riemun runsaan suon,
Ystävyyden oivan.
Köyhä mies myös avun saa,
Jota nälkä ahdistaa;
Suru, murhe musta
Löytää lohdutusta.
— Joudu, joulu, jo!
Pahan kaiken poistelen
Piireist' iloisista,
Virttä siivin enkelten
Tuotan taivaallista.
Silloin silmät lapsien
Loistaa lailla tähtösten;
Sydammet ne uuden,
Saavat valoisuuden.
— Joudu, joulu, jo!
Parhaan lahjan, jonka suon
Viimeks tahdon säästää:
Jesus-lapsi, jonka tuon,
Vieraaks mieli päästä.
Mailman valon povehes
Huolitko ja huoneeses?
Onko riemus vainen
Rauha Taivahainen?
— Joudu, Jesus, jo!