Vehnäisiä rinkuloita

    Persopekka mauskuttaa,

    Viiltää päälle paksuun voita,

    Voiss' on kakku kauttaaltaan;

    Ja kun Kaisa keittolassa

    Korppujaan on leipomassa,

    Leipomaan käy Pekkakin,

    Joutuakseen jauhoihin.

    Mitä leipur'poika raiska

    Kärsii, sit'et arvaakaan.

    Mestar' ärjyy: Ylös laiska,

    Taikina on kuohullaan! —

    Nukuin hyvin turkin alla;

    Nyt saan seista arinalla,

    Jotta Pekka aikasin

    Kystä sais — no herraakin!

    Kuumuuteensa liesi halkee,

    Ilma velloo hillona;

    Höyryhyn mun tappaa valkee,

    Ellen hikeen liukoa.

    Sällit unteloisna häärii,

    Paidanhihans' ylös käärii,

    Sotkee, kaulaa taikinan,

    Torkkuissaan saa tillikan.

    Näin mä maireeks' pullan paistan

    Kellerrän ja voidellun;

    Haitaks' vaan niin tuoksun haistan,

    Että tää jo täyttää mun.

    Oi, jos Persopekka oisin,

    Leivän kanssa kermaa joisin,

    Lihoisinpa leivilläin,

    Oisin oikein mielissäin!

    Miepä ruokin maan ja kansan. —

    Jos ei enää leivottais,

    Eipä mailma mahdillansa

    Mistään leipäpalaa sais.

    Kaiken muun voi laimin lyödä,

    Paitsi syödä, syödä, syödä

    Tahtoo köyhät, rikkahat.

    Leivän laittaa leipojat.

    Näljissään kun mailma huokaa,

    Mull' on kaura kaunaton,

    Mit' on elo ilman ruokaa,

    Ruoka leivättä mit' on?

    Jos en leipää paistaa huoli,

    Kuninkaankin naukuu suoli;

    Ell'en leipää kypsentäis,

    Urho nälän uhriks' jäis.

    Leipur hänpä raivaa rataa,

    Hän on mailman valtias.

    Mikä kaukalossa mataa?

    Hyi, tuo ruma turilas!

    Pekka, virkas anna mulle!

    Mailman vallan heitän sulle,

    Kun ma täysin vatsoin vaan

    Kello kuuteen maata saan.