Nyt luettu on;

    Siis ajelohon;

    Ylhäisyydellenne

    Se raitista on.

    — Jos astella voisi,

    Se hauskempi oisi.

    — Jalan astelemaan?

    Oi, ylhäisyytenne,

    Mitä hourittekaan!

    Mit' arvelis kansa

    Suurruhtinaastansa,

    Jok' itsekseen loikkii

    Maanteitä ja voi

    Jalkansakin poikki

    Viel' astua — oi!

    Aja vaunut, lakeija,

    Esihin! Pöly leijaa;

    Siis viittanne päälle!

    Jo kaikki sain säälle;

    Siis vaunuihin, herra,

    Nyt istukaa!

    Ja niin ajellaan

    Me puistohon kohta.

    Kuink' ilmassa hohtaa

    Ja maa vihannoi!

    Ja lintujen laulu

    Puun oksilla soi.

    Oi, armas on taulu:

    Joka heinässä helmi,

    Sade sinne ne loi.

    Kas poikia telmii,

    Aroll' ilakoi!

    Ken reimasti koitti,

    Se kilpansa voitti.

    Kas tuota, kun karkaa…

    Vaan niskaansa sai

    Hän pallon — hyi arkaa! —

    Punestui, huus' "ai!"…

    Ah, poikain luo päästä

    Mua juoksemaan!

    — Ei, ylhäisyys säästää

    Nyt arvoaan!

    Vai moukkain kanss' juosta!

    Jo kauhistun tuosta.

    Ajur', ohitse suista,

    Ann' luistaa, ann' luistaa!…

    Kas siin' kävelyllään,

    Puvut silkkiset yllään,

    Hovinaisia käy,

    Iäkkäitä ja nuoria.

    Nepä vast' ovat suoria

    Tervehtiessään.

    Me vastaten armossa

    Tervehditään.

    Prins' kavahtakaa!

    Teki vahti "smirnaa";

    Kas' ylös! kas niin

    Sama toistamisiin!

    Tuo porvarismuori

    Noin niiuunsa suori.

    No, nyökätkää tälle,

    Se mieleen on hälle,

    Sitt' Armolle koittaa

    Hän kiitosta soittaa.

    Kyll' iloita saa

    Vaan prinssi, kun näkee

    Noin nöyränä eessänsä

    Pienoista väkee.

    Aja lentoon, mies, pois!

    Kotiin prinssimme sois.

    Siis retkest' ei suur'

    Apu ollutkaan juur'.

    Voi prinssiä rukkaa!

    Hän arvonsa hukkaa,

    Jos juoksee kuin Jukka

    Tai Matti hän vaan

    Ja on ilossaan.

    Pois pienestä virma!

    Hän taivutellaan

    Haukottelemaan,

    Kun muut nuoret kirmaa.

    Jos joukossa juosta

    Sais paljahin säärin,

    Ah, voi ylenmäärin,

    Iloitsis hän tuosta!…

    Mut vait! arvaas, mi

    Mun riemastutti,

    Kun kotia päästiin!

    Ma huomasin, että

    Ol' pihaamme vettä

    Yöll' lammikko tullut.

    Sutii! kuin muut hullut

    Ma lammessa loiskin;

    Ves' ylhäälle roiski,

    Se sukille pirskui

    Ja kengistä tirskui!

    Ja kolttukin kastui,

    Olin märkä kuin lastu.

    Kun leikitä saa

    Näin vaan lammikolla

    Ja prinssi saa olla —

    Ei ihanampaa

    Tässä mailmassa saa!