Olinpa miekin pieni tyttö —

    Kyll' on jo siitä aikoja —

    Punottu tukka nauhoissa,

    Taskussa sokerryynimyttö.

    Sun laillas tulin välistä

    Ma kotiin liepeet märkänä.

    Ei Hanna tantti ollut hellä,

    Kun kysyi huoneentaulua:

    Kuin kynttilöinä suorina

    Me luimme, käsi sydämmellä.

    Ken salavihkaa naurahti,

    Sen tukkaa tantti pörrötti.

    Me kirjoitus ja yhteenlasku

    Opittiin, että Pariisi

    On Ranskan uljain kaupunki,

    Niin Pietarista joku kasku,

    Ja muut'; ei pitkä läksy, sen

    Osata täytyi täsmällen.

    Myös korko-ompeluun pit' olla

    Ja neulomuksiin näppärä.

    Se joll' ei oma tekemä

    Hameensa ollut, hänpä nolla.

    Ol' merkkuuliina kullakin

    Kirjaimin A:sta alkavin.

    Mun oli sini-punervainen,

    Kirjattu silkkiin — seinällään

    Se riippuu vielä kehissään.

    Kyll' teill' on koulu toisenlainen;

    Vaan meiltä neula liukkaammin

    Sujui ja Vapun-juoksukin.