Yks jättiläinen on Pohjolassa.

    Se herraks mielisi maailmassa;

    Vaan kesin nukkuvi niin se, että

    Voi häntä pahasti silloin pettää:

        Kas, päivä vaan

        Kelkkansa suistaa

        Sen niskaluista,

    Käy istuimelle sen istumaan.

    Syksyllä valvoa taas se jaksaa,

    Päivälle kepposen mielii maksaa,

    Lähettää jäitänsä kirkkaina,

    Pimeän, kylmän ja nietoksia.

        Se näyttää näin

        Kuin joku suuri

        Maan herra juuri;

    Vaan jättiläinen on renkinäin.

    Mä hevoseksi sen valjastanki,

    Kun jää on järvellä, maalla hanki

    Jalkaani sen sidon ilman haittaa;

    Se vetää kuormia, sillat laittaa.

        Se muureja

        Ja tornit, vallit

        Ja parhaat pallit

    Rakentaa sokurijauhoista.

    Sä karski kuningas Pohjolamme,

    Punaiseks nipistät poskiamme,

    Mua usein tupahan ajeletkin,

    Kärvennät kärpäsen siipysetkin;

        Mut sievään vain

        Käyn suksilleni,

        Näin kaataakseni

    Sun, talvijättiläs, palvelijain!