Meidän oiva täti Lotta,

    Sellaista ei muut vain saa.

    Vahinkomme kaikki totta

    Hyvin päin hän sovittaa,

    Sukat, housut, paidat ratki

    Paikkaa, merkkii lakanatki,

    Muistaa nenäliinatkin,

    Keittää puuron, kahvinkin.

    Kotiin lailla märjän hiiren

    Koulusta kun hölkkäämme

    Sateella, ken laittaa kiirein

    Kuivat vaatteet yllemme;

    Ken tuo sitte syödäksemme

    Viilikehlon etehemme;

    Jälkemme ken kuivailee, —

    Jos ei niitä täti tee?

    Äitikään ei paha meille;

    Vaan on meillä vikoja:

    Nyt jäi kaulus harhateille,

    Nyt sai vaatteet tahroja,

    Nyt on kampaamatta tukka,

    Nyt on nurin toinen sukka.

    Silloin äiti toruu jo:

    Mitä teit taas, lapsi, noh?

    Täti Lotta silloin vastaa:

    Tuo on kodikasta vaan:

    Kärsi, äiti kulta, lasta!

    Lapsi tuhrii luonnostaan.

    Kaulus oli eilen poissa,

    Rintamusta ennen voissa,

    Tukka siloinen on nyt;

    Ken lie sukan kääntänyt?

    Täten joka päivä Lotta

    Pitää meidän puoltamme.