SOKURILEIPURI.

    Vispaa tahdas! Munat tähän!
    Ei, nyt menee mäntyyn päin.
    Jauhoja! mut voita vähän!
    Tuhma työn teit, ystäväin!
    Lisää, lisää — ei saa surra
    Liitua — niin kestää purra!
    Konvehdithan kullataan,
    Tuhmin lausein laitellaan.

    Tilaukset katsokaamme!
    Jäätelöitä, hyytelö;
    Häät von Hellerillä saamme,
    Tanssit laittaa Lehtiö;
    Päiväkseen saa kaakun Miina,
    Aino, Alma, Karoliina;
    Kahvileivät hienot saa
    Arpajaisiin toimittaa.

    Ristiäiset Riemusella,
    Punaväriin leivokset!
    Hautajaiset Huolisella,
    Värit mustat, valkoiset:
    Ihmistunteet maalaan tarkoin.
    Myötäväksi pennein, markoin.
    Surut, riemut suorastaan
    Konvehdein ne nielastaan.

    Koulut kohta, tietääkseni,
    Luvan saa; niin, tosiaan!
    Kyllä tunnen tuttuseni.
    Sanoi äiti pojistaan:
    Tarjottimet tyhjentyvät,
    Haihtuu torttuvuoret hyvät,
    Kunnes raunioitakaan
    Syötävist' ei olekkaan.

    Olis leipurina, silloin
    Kelpais! lapset tuumailee;
    Aamuin, puolipäivin, illoin
    Hilloa hän kauhailee…
    Hui, hai! Hätäpäivää eipä,
    Kun saa silliä ja leipää,
    Tai kun tästä muuttuisi
    Vielä pikku pojaksi!