On kirjoitus mulla

          Kuin harakan kulku,

          Jost' hangelle tulla

          Voi koukero polku.

    Tai niinkuin kärpänen musteessa maannut

          Mut sitte innolla

          Paperin pinnalla

    Ristihin, rastihin marssia saanut.

          Se kynästä juoksee

          Kuin valtava vuoksi,

          Ja kirjaimen liittää

          Nyt kirjaimen luoksi.

    Kuin sävelet neitosen sormen alta,

          Niin sanatkin tässä

          On hyppelemässä

    Ja rientävät painoon puhelijalta.

          Se tiedäpäs tarkoin

          Nyt maisteri suuri,

          Ett' pieninkin viiva

          On tärkeä juuri!

    Ei pilkkua mulla, mi joutava on!

          Vaan kaikissa näissä

          Jaloissa ja päissä

    Sun sanasi nokkelast' tallella on.

          Jos kirjuri koettaa

          Nyt kiirettä panna,

          Ei puhuja sanaansa

          Hitaasti anna,

    Niin jääpi hän jäljelle! Naurankos mie?

          Mut kun hän nyt vahtaa

          Ja sanoja ahtaa

    Niin "pikainen-kirjuri" voiton se vie!

          Mut kun ovat läsnä

          Nuo valtiopäivät,

          Kun puheita tulvivi

          Yöt sekä päivät,

    Niin silloinpa mullakin kiirettä on.

          Jos eksyn? Ei vuota!

          Voi, kuule en tuota!

    Jos mull' olis korvat kuin kissalla on!

          Jo yks' tuossa pauhaa

          Kuin rakeiden myrsky,

          Ja sanat ne vyöryy

          Kuin valtava hyrsky,

    Mun kättäni kynä se kutkuttavi!

          Mä kauhistun, tenään,

          En hengitä enään…

    Jos siunausta sanat tois Suomelleni!